Suoran linjan keskustelu jätteiden lajittelusta aiheutti suorastaan kommenttien vyöryn. Kaiken kaikkiaan jätteiden lajittelu kiinnosti valtaosaa keskustelijoista, mutta se tuntuu kommenttien perusteella välillä hankalalta.
Moni keskustelija piti kierrätystä viitseliäisyyttä vaativana. Sen sijaan sen vaikeudesta oltiin monta mieltä.
– Suomen systeemi on liian monimutkainen ja kuten kommenteista näkyy näyttää tuo lajittelu mitä mihinkin kippoon laitetaan tuottavan ongelmia aika monelle, **Liikaa kippoja **sanoo.
– Lajittelu on pääasiassa helppoa. Nelivuotias poikanikin osaa lajitella arkiset metallit, lasit, biot, pahvit, paperit ja energiajätteenkin, kun kysyn mihin joku kuuluu. Harvat poikkeavat sekamateriaalitavarat voivat olla hankalia. Isompi ongelma on asuinpaikasta riippuen se, että joidenkin lajiteltujen keräyspaikat ovat hankalasti tavoitettavissa, kertoo puolestaan Tulevaisuuden puolesta.
Joskus hämmennys lajitteluastioiden äärellä johtaa jopa täysin päinvastaiseen tulokseen, kuin oli tarkoitus.
– En edes ymmärrä, mitä on energiajäte. Sekajäte, paperi ja pahvi on selkeitä. Tavarat vaan ei aina ole selkeästi juuri näin. Biojätteen määritelmäkin on vaihdellut ainakin meillä töissä joten luovutin: sekajätteeseen, myöntää En ole avaruustieteilijä.
Keskustelussa nostettiin esiin myös muiden maiden lajittelusysteemejä.
– Iso-Britanniassa lajittelu on keskitetty. Jäteauto kiertää talot kerran viikossa ja automaattiset linjastot keräävät kaiken kierrätykseen kelpaavan. Eikö meidänkin olisi fiksumpaa keskittää lajittelu, eikä ajattaa biojäte-, energiajae-, pahvi-, paperi-, metalli- ja sekajätekuorma-autoja joka viikko jokaisen talon pihalla? ihmettelee Insinööri Omega.
Autottomalla pitkä matka kierrättämään
Kierrättäjien päätä sekoittaa sekin, että lajittelu vaihtelee eri paikkakuntien välillä. Esimerkiksi Jyväskylässä energiajätettä ei kerätä erikseen.
Joissakin paikoissa kierrätettävät jätteet haetaan osittain tai kokonaan kotipihasta, toisaalla taas ne pitää viedä kauempana oleviin keräysastioihin. Nimimerkki kehä 3 tuollapuolen on sitä mieltä, että kierrätys vaatii kyllä kerrostaloasukkaalta "vain vähän viitseliäisyyttä", mutta haja-asutusalueella työtä joutuu tekemään enemmän.
Keskustelijat nostivat esiin muun muassa pitkät matkat lajittelupisteelle. Ongelmallista oli myös suurten esineiden, kuten huonekalujen ja elektroniikan kierrätys.
– Omalta osaltani ongelmallisinta on, ettei elektroniikkaromulle ole tarpeeksi kierrätyspisteitä, eivätkä ne ota vastaan tarpeeksi tavaraa kerralla. Esimerkiksi minun pitäisi autottomana ja huonosti liikkumaan pääsevänä ihmisenä viedä kaksi tavaraa kerrallaan jonnekin korpeen 15 kilometrin päähän. Ei tule mitään, tilittää Zacharias.
Pestä vai eikö pestä?
Keskustelijat kaipasivat lisää tietoa myös yksittäisistä lajitteluun liittyvistä asioista. Ohjeita kaivattiin muun muassa energiansäästölamppujen kierrätykseen sekä siihen, kuuluvatko servetit bio- vai sekajätteeseen.
Ainakin energiansäästälamppujen kierrättäjille on hyviä uutisia, sillä nykyään lamput voi palauttaa varsinaisten keräyspisteiden lisäksi myös niitä myyviin kauppoihin.
Osa keskusteluun osallistuneista esimerkiksi huuhtelee tai pesee lasiset jätteet, toiset pitivät sitä turhana tai liian suuritöisenä.
– Jos jätteet pitää pestä, niin antaa olla. Maitopurkin voin huuhtasta, mutta hillopurkin pohjia en pese, enkä foliovuokaan tarttunutta laatikkoruokaa. Mieluummin pistän sekajätteeseen, lataa nimimerkki Missä olen.
– Tiskaan hillo- ja muut purkit kierrätystä varten muiden tiskien mukana. Vettä ja pesuainetta kuluu saman verran kuin kuluisi ilman niiden pesuakin. Viitseliäisyyttä kierrätys tietysti vaatii, muttei mitenkään vaivaksi asti, kertoi puolestaan astianpesukoneeton.
– Olennaista olisi tietää mikä määrä likaa on liikaa, kuinka absoluuttisen puhdas sen purkin pitää olla. Epätietoisuus rasittaa ihmisiä ilmiselvästi, **jaa **summasi.
Ehdotus: Joka materiaalille oma logo
Moni kaipaisi tietoa lisää, mutta realisti huomauttaa, että sitä voi olla myös liikaa.
– Ympäristön ajattelu on tärkeää, mutta jos pelkästään energiajätepöntön vieressä on kaksisivuinen ohje, on turha kuvitella että kovin moni sitä ohjetta lukisi.
Toisaalta ohjeita lajitteluun kaivattiin myös useammalla eri kielellä, jotta myös suomea osaamattomat osaisivat jaotella jätteensä oikeisiin roskapönttöihin.
Paljon positiivista palautetta sai Kettusen ajatus roskapönttöihin kiinnitettävistä logoista.
– Kierrätys on jatkuva hämmennyksen aihe. Siksipä eri materiaaleihin pitää saada selkeät logot, jotka sitten painetaan myös kierrätysastioiden kylkeen, niin että kierrättäminen muuttuu yksinkertaiseksi ja helpoksi.
Toisen näkökulman toi esiin kuitenkin nimimerkki Satua.
– Ongelma on minun mielestäni pikemminkin päinvastainen: siitä yritetään tehdä yksinkertaista vaikka se ei ole. (Ja minä siis olen ollut jo parikymmentä vuotta intohimoinen kaiken mahdollisen lajittelija ja kierrättäjä.) Vielä on liian paljon jätteitä, jotka eivät helposti sovellu minkäänlaiseen kierrätykseen vaan joutuvat energiajakeeseen tai sekajätteeseen.
Samaan kasaan menee kuitenkin?
Keskusteluun osallistui myös muutama, jotka olivat päättäneet olla kierrättämättä lainkaan. Turhautumista aiheutti myös tunne, ettei kierrätykseen nähdystä vaivasta olekaan lopulta mitään hyötyä. Epäilyksenä on esimerkiksi se, että eri jätelajit kipataan samaan kuormaan.
Tällöin "syyllinen" saattaa kuitenkin olla kaksikammioauto, jonne eri jätteet voidaan kipata ilman, että ne menevät keskenään sekaisin. Tällöin ainoastaan näyttää siltä, että esimerkiksi lasi ja metalli menevät samaan kasaan.
Epätietoisuutta on myös siitä, mitä lajitelluille jätteille lopulta tapahtuu.
– Ympäristöministeriö esimerkiksi saisi antaa selkeän selonteon ja ohjeet ja tietenkin selvityksen miten mikäkin "sortti" jatkojalostetaan, jotta ihmisille tulisi selväksi mistä mitäkin seuraa, ellemme toimi kaikki annettujen ohjeiden mukaisesti. Enkä tarkoita mitään rangaistusseurausta, vaan päämäärän eli jatkokäytön pilaantumista vääränlaisella lajittelulla! lataa Ja kappoja.