Historioitsija Liisa Suvikummun mukaan suomalaisiin kylpylöihin houkutellaan väkeä hienostelevilla ilmaisuilla. Erilaiset wellness-hoidot ovat hänen mukaansa samoja palveluita, mitä kylpylöissä on tarjottu aina.
Saunat, vesi-, hieronta- ja kasvohoidot, liikuntasalit ja keilaradat kuuluivat kylpylöiden repertuaariin Suomessa jo 1800-luvulla. Tuolloin tosin keilaradat rakennettiin puusta taivasalle kylpyläpuistoihin toisin kuin nykyiset sisäradat.
– Hienostelusanoja käytettiin kylpylöiden palveluista tosin jo 1800-luvulla, sanoo Suvikumpu, joka on Euroopan historian dosentti Helsingin yliopistossa. Keväällä hän julkaisi kattavasti kylpylöiden historiaa käsittelevän teoksen Suomalaiset kylpylät – Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa.
Hänen mukaansa ihmisiä kylpylöihin houkutteli 1800-luvulla sama asia kuin nykyisin: omasta terveydestä huolehtiminen.
Ensimmäisissä kylpylöissä vesi nautittiin juomalla
Kylpylöiden kultakausi ajoittui Suomessa 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan alkamiseen asti. Kylpylät olivat suomalaisten kaupunkien ensimmäinen keino houkutella turisteja. Sen ohella kylpyläbuumin syntyyn vaikutti 1700-luvulta saakka kasvanut kiinnostus terveysvesiin.
Kylpylät syntyivät ajatuksen ympärille, että sisäisesti ja ulkoisesti nautitut vedet parantavat terveyttä.
Liisa Suvikumpu
– Kylpylät syntyivät ajatuksen ympärille, että sisäisesti ja ulkoisesti nautitut vedet parantavat terveyttä, kertoo Suvikumpu.
Terveysvedet virtasivat mineraalipitoisista luonnonlähteistä, joiden sijainnin tavallinen kansa tiesi hyvin. Ensimmäinen merkintä terveyslähteestä on Turusta 1500-luvulta. Terveysbuumin myötä niiden etsintä kiihtyi 1700-luvun lopulla.
Esimerkiksi Lappeenrannan kylpyläkulttuuri sai lähtölaukauksensa, kun kirkon kappalainen löysi Pikkalan lähteen 1800-luvun alussa. Nyt samalla paikalla toimii Lappeenrannan kylpylä, joka aloitti 1820-luvulla.
– Joku keksi bisnesidean ottaa rahaa veden juomisesta lähteellä.
Muurahaishappokylpyjä ja mikroaaltohoitoja
1800–1900-luvuilla kylpylöihin mentiin parantamaan terveyttä. Eri aikojen palveluihin tosin vaikuttivat vaihtuvat kauneusihanteet. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ihanteeksi nousi ruskettunut keho, minkä vuoksi kylpylöitä ryhdyttiin rakentamaan Itämeren rannalle.
Monesti kylpylöissä oli oma lääkärinsä, joka määräsi kylpylävieraalle hoitokuurin.
Hoidot saattavat nykyään vaikuttaa varsin erikoisilta. 1900-luvun alussa yleistyivät muun muassa muurahaishappokylvyt ja sähköhoidot. Vielä 1970-luvulla Lappeenrannan kylpylässä tarjottiin infrapuna- ja mikroaaltohoitoja.
1800–1900-luvuilla kylpylöissä oli myös voimisteluohjaajia, jotka usein olivat kesätöihin päätyneitä lääketieteen kandidaatteja. Suvikummun mukaan kylpylöiden asiakkaat sen sijaan olivat vaateliasta kansaa, jotka edustivat suomalaista porvaristoa.
Nykyiset kylpylät eivät juurikaan eroa vanhoista. Ne tarjoavat jälleen glamöröösiä luksusta.
Liisa Suvikumpu
Tämä vaateliaisuus johti osaltaan kaupunkien kehittymiseen. Kylpyläkaupunkeihin tarvittiin laadukkaita huveja: esimerkiksi ajan hienoimmat yhtyeet matkasivat niihin. Myös kaupunkien palvelut paranivat, kun kylpylöitä varten tarvittiin entistä parempia kaupunginlääkäreitä.
Yhteensä kylpylöitä oli Suomessa niiden kulta-aikana muutamia kymmeniä. Määrä on suunnilleen sama nykyäänkin.
Sodan jälkeen kylpylät saivat parantolan maineen
Suvikummun mukaan kylpylöiden kulta-aika päättyi Suomessa sotaan. Sodan jälkeen kylpylät muuttuivat parantoloiksi, joissa kävi etupäässä sotaveteraaneja.
Kylpylät saivat parantolan maineen. Sen ne karistivat vasta 1990-luvun lopulla, kun lama alkoi Suomessa taittua.
– Nykyiset kylpylät eivät juurikaan eroa vanhoista. Ne tarjoavat jälleen glamöröösiä luksusta, sanoo Suvikumpu.