Kello läheni kahta. Istuin toisessa Houtskarin paikallisista isäntäväkeni seurassa. Meno oli melkoista. Illan väsynein herra päätti torkahtaa maitokärryyn keskelle vatsansa sisältöä. Torkkujen jälkeen kaverin seurue lähti kärräämään häntä ja maitokärryjä kohti saariston pikimustaa yötä.
Hämmästelin pöytäseurueelleni, miten ihmeessä kukaan voi lähteä ajamaan, kun ei pysty edes kävelemään. Eikö kukaan estä?
Pian pimeyttä kohti lähti toinenkin seurue. He olivat tosin liikkeellä nelipyöräisellä, jossa oli ratti ja vaihdekeppi. Kuski käveli erittäin tukevaa serpentiiniä baarin ovelta autolle. Muut hyppäsivät kyytiin vähintään yhtä "ketterästi" ja porukka hurautti menemään.
Hämmästelin pöytäseurueelleni, miten ihmeessä kukaan voi lähteä ajamaan, kun ei pysty edes kävelemään. Eikö kukaan estä? Mitä sitten, jos kaveri ajaa ojaan?
”Oletko kuullut Houtskarin laista?”
**Kohotin kulmiani **ja pudistin päätäni. Sain kuulla seuraavan tarinan.
Seurueeseeni kuulunut mies oli ollut veneellä matkalla Kemiönsaaresta Houtskariin viime keväänä. Keskellä laineita loppui polttoaine ja meni sormi suuhun. Mies kilautti kaverilleen, joka sattui istumaan Paraisilla erään kuppilan terassilla. Juuri langan päässä oleva kaveri ei sattunut olemaan auttamiskunnossa, mutta yhdellä karjaisulla löytyi tarpeeksi selvää apua ongelmaan. Toisella karjaisulla löytyi 10 litran kanisteri bensaa.
Vene ja reissu-Roope saatiin rantaan yhtenä kappaleena. Tarina päättyi onnellisesti pelkällä kaveriavulla. Mutta miten ihmeessä hädässä oleva kaveri oikeuttaa tuiterissa ajamisen?
Ennen lähtöänisaaristoretkelle kuulin urbaanin legendan, jonka mukaan lautoilta soitetaan saaristolaisille, jos poliisi on tulossa. Lähes jokainen tapaamani houtskarilainen vahvisti legendan: mitä syvemmälle Turun saaristoon mennään, sitä vähemmän tervetullutta virkavalta on.
Kaverit käydään mieluummin onkimassa ojasta, tarjotaan kyyti kotiin ja laastaria päälle.
Eräs mies kertoi, että edellisellä kerralla, kun poliisi oli puhalluttamassa lautoilla, kilautus kaverilta tuli minuuteissa siitä, kun poliisi oli bongattu. Eräs toinen paikallinen mies naureskeli minulle, että poliisia ei ole nähty Houtskarissa seitsemään vuoteen. Kolmas korjasi nähneensä virkavallan heinäkuussa.
Houtskarin laki tarkoittaa siis sitä, että virkavalta kutsutaan paikalle pitkin hampain ja vasta äärimmäisessä hädässä. Kaverit käydään mieluummin onkimassa ojasta, tarjotaan kyyti kotiin ja laastaria päälle. Se, joka soittaa poliisin kännissä ajavan perään tai edes huomauttaa kännissä rattiin nousevan kunnosta, on porukan petturi.
**Houtskarin laissa **on kuitenkin valoisampikin puoli. Jos nimittäin se baarin pihasta startannut porukka olisi päätynyt ojan pohjalle, apu olisi saapunut paikalle vartissa. Auttaja olisi ollut joku samassa baarissa iltaa viettänyt ehkä pikkuisen vähemmän maistissa ollut autoilija.
Poliisilta olisi kestänyt hyvässä lykyssä ainakin tunti ja huonossa ties kuinka monta kurvailla paikalle.
Naapureiden hyväksyntä ja auttamishalu ovat saariston ja muidenkin syrjäisten ja vaikeapääsyisten seutujen elinehto. Saaresta eiihan noin vain lähdetä, jos jotain tärkeää kuten auto tai vene menee rikki, bensa tai sokeri loppuu tai sopivan kokoinen varaosa tai ruuvimeisseli puuttuu.
Saarella humalassa ajamisen julkista paheksumista ei aina katsota hyvällä.
Houtskarin lain kaveria ei jätetä -pykälän on pakko toimia ehdoitta, koska muuten aivan kaikki ovat pulassa. Jos kylässä asuu ympäri vuoden 28 ihmistä, kuten Hyppeisissä, naapuriin on voitava luottaa. Jos joukossa on yksi, johon ei luoteta, rapautuu lopulta luottamus kaikkiin. Siksi kavereita autetaan kaupunkilaisen näkökulmasta erinomaisen vaarallisilla tavoilla.
Kaikki houtskarilaisetkaan eivät kuitenkaan kannata Houtskarin lakia. Mossalassa tapaamani saariryhmän asukas kertoi kuuluvansa ”Jos otat, et aja” -Facebook-ryhmään. Seuraavassa lauseessa hän lisäsi, että saarella humalassa ajamisen julkista paheksumista ei aina katsota hyvällä.
Vaikka naapuriapu olisi elinehto, se ei voi tarkoittaa sitä, että katsotaan läpi sormien toisten törppöilyä. Miten suu sitten pannaan, kun oikeasti sattuu pahasti eikä pelkkä kilautus kaverille enää pelasta? Ja mitäs sitten, kun sekä pulassa olevat että auttajat joutuvat muuhunkin kuin iloliemeen?