Suomalaiset ovat todellakin metsäkansaa. Sienestyksen lisäksi monet ovat hurahtaneet polkujuoksuun. Vaikka laji on ollut Suomessa tunnettu jo monta vuotta, tänä vuonna sen suosio on kokenut aivan uuden nosteen.
Ympäri maata järjestetään parisenkymmentä polkujuoksutapahtumaa, joihin pääsee mukaan ilmoittautumalla ja osallistumismaksun maksamalla. Useimmiten osallistumismaksu on muutama kymmentä euroa. Esimerkiksi lauantaina jo kolmatta kertaa järjetetyssä Nuuksio Classic -maratonissa maksu oli 70 euroa.
Nuuksio Classiciin ilmoittautui viisisataa osallistujaa, jotka pääsivätkin nauttimaan kansallispuiston maratonjuoksusta (42 km) hivelevän kauniissa syyssäässä sienestäjien kanssa samoilla poluilla.
Ensimmäisillä lenkeillä varmasti löytää uusia lihaksia itsestään.
Terho Lahtinen
Osallistujia oli eri puolilta Suomea, muun muassa pääkaupunkiseudulta, Oulusta, Turusta ja Lappeenrannasta. Muutama venäläinenkin oli löytänyt Nuuksion kansallispuiston upeisiin maisemiin juoksemaan mutkittelevilla, kallioisilla, paikoin mutaisilla ja märilläkin poluilla.
Ei pelkästään kovakuntoisten puuhaa
Tapahtuman järjestää Classic Trails Finland, joka on voittoa tavoittelematon yhdistys. Vaikka Nuuksio Classic on kilpailuhenkinen, tapahtuman idea on lisätä polkujuoksun tunnettuutta ja antaa osallistujille unohtumaton urheiluelämys.
Suurin osa osallistujista juoksi aikaa ja matkaa, vaikka polkujuoksun perimmäinen ajatus on vain saada uudenlainen liikuntaelämys luonnossa. Moni osallistujista kertoikin juoksevansa itseänsä vastaan, ei niinkään kellon kanssa kilpaa.
– Suurimmalle osalle kyse on elämyksestä, vaikka kärkipää kilpaileekin. Lähdetään nauttimaan luonnosta ja kokeillaan omaa kuntoa, kertoo tapahtuman johtaja Terho Lahtinen.
Kaveria kannustetaan eikä kilpailla hampaat irvessä.
Petteri Räisänen
Polkujuoksussa ei ole kyse välineurheilusta. Alkuun pääsee ihan tavallisilla lenkkareilla. Jos innostuu luontopoluilla juoksentelusta, kannattaa hankkia maastojuoksuun tarkoitetut lenkkarit. Liikuntamuotona kyytiä saavat sekä nivelet että lihakset aivan eri tavalla kuin monessa muussa lajissa.
– Tämä kehittää tosi monipuolisesti niveliä, lihaksia, jalkateriä ja keskivartaloa. Ensimmäisillä lenkeillä varmasti löytää uusia lihaksia itsestään, mutta se on merkki kehittymisestä ja oppimisesta. Ei kannata pelätä vaan lähteä kokeilemaan, kehottaa Lahtinen.
Kyse ei ole maastojuoksusta, joka on virallinen kilpajuoksulaji. Maantiejuoksusta poluilla juokseminen eroaa siinä, että juostaan poluilla ja maastoerot ovat ihan erilaiset. Poluille pääsee tietysti missä vain, eikä välttämättä tarvitse osallistua mihinkään järjestettyyn tapahtumaan.
Lahtinen kertoo harrastaneensa suunnistusta aiemmin ja haluavansa nykyään ylläpitää kuntoa hieman eri tavalla.
Juoksubuumi siivittää hakemaan luonnosta henkistäkin hyvinvointia
Suurimmalle osalle kyse on elämyksestä. Lähdetään nauttimaan luonnosta ja kokeillaan omaa kuntoa.
Terho Lahtinen
Poluilla juoksemista harrastetaan erityisesti vuoristoisessa Keski-Euroopassa sekä Alpeilla. Siellä sitä kutsutaankin vuoristojuoksuksi. Suomessa lajin kasvavaa suosiota selittänee kuntoilun ja juoksemisen lisääntyminen sekä henkisen hyvinvoinnin painottaminen. Moni kaupunkilainen hakee luonnosta henkistä tasapainoa.
Maaliin tullut Petteri Räisänen kertoo, että hänen mielestään polkujuoksu on "siistiä". Hän hakee sekä luontoelämystä että kilpailua itseään vastaan.
– Itseä vastaan tässä kilpailee ja sitten tietysti haen elämyksiä. Nämä ovat yleensä aika rentoja tapahtumia. Kaveria kannustetaan eikä kilpailla sillä tavalla hampaat irvessä.
Helsinkiläinen Räisänen on ensimmäistä kertaa kilpailussa vaikka hänellä onkin juoksutausta. Räisänen innostui poluilla juoksemisesta netin kautta ja kuultuaan Kolin Vaarojen maratonista, joka on Suomen vanhin polkujuoksutapahtuma.
Maija Oravamäki kertoo harrastaneensa metsässä ja poluilla juoksemista lapsesta saakka. Hän kertoo nauraen, että laji on nyt vaan nimetty polkujuoksuksi "kun on tämä trendi". Oravamäellä on taustalla maasto- ja ratajuoksuharrastus, joten juokseminen ei todellakaan ole uusi asia.
– Kun aktiiviura loppui hain sellaista rennompaa meininkiä ja kyllähän se mieli lepää tuolla maastossa, kertoo Oravamäki. Hän kertoo harrastaneensa polkujuoksua viitisen vuotta.