Lestijoen suun täyttävät rysät ja kassit, jotka ovat olleet pyynnissä elokuun puolivälistä lähtien. Kumpiakin on kolmisenkymmentä. Saaliit ovat olleet kolmanneksen tavanomaista heikommat.
– Nahkiaissaaliit ovat olleet muita vuosia huonompia, sanoo himankalainen nahkiaisenpyytäjä Ahti Penttilä.
– Odotan, että vielä tänä syksynä tulee hyviäkin saaliita.
Syynä heikkoihin saaliisiin Penttilä pitää vähäsateisuutta, alhaisia virtaamia, tavanomaista lämpimämpiä vesiä ja heikkoja tuulia.
– Ei ole oikein hyviä merituulia ollut vielä, eikä ole satanut tarpeeksi. Lestijoessa on niin vähän vettä, ja kaikissa muissakin Pohjanmaan joissa. Pitäisi olla enemmän makeaa vettä, jota nahkiainen tulisi haistelemaan mereltä ennen kuin se lähtee kutemaan jokeen. Se tarvitsee myös viileitä vesiä.
Ahti Penttilä kertoo, että päivittäin rysistä on saatu joskus vain parikymmentäkin, parhaimmillaan neljä-viisikymmentä nahkiaista.
Kuun vaiheetkin vaikuttavat
Vuosikausia nahkiaista pyytäneet tietävät, että eläimen nousuun vaikuttavat myös kuun vaiheet.
– Vähän ennen täyttä kuuta nahkiainen vielä ui pyydykseen, mutta kun tulee täydelle kuulle ja viikko sen jälkeen on huonoa pyyntiaikaa. Sen jälkeen kun kuu alkaa pienetä, saaliiden pitäisi taas parantua, kertoo Ahti Penttilä.
Penttilän mukaan asian tiesivät myös vanhat intiaanit, jotka eivät koskaan lähteneet täyden kuun aikana suurille pyydyksille.
– Intiaanit tiesivät asian varmasti paremmin kuin me nykyajan ihmiset, vakuuttaa Penttilä.
Saalis menee etupäässä oman perheen ravinnoksi, mutta osa riittää tuttaville ja naapureille, joilla ei ole omia pyydyksiä.
– Osa sitä myykin. Kallistahan se on – kalahan nahkiainen ei ole, mutta likempänä se nyt kalaa on kuin joku lintu, vertaa Penttilä.
Elokuun puolivälissä alkanut nahkiaisen pyynti jatkuu jäiden tuloon asti.