Kerrankos lapsiperheissä sattuu. Jalka menee poikki, äiti sairastuu flunssaan, isän autopajalla on ruuhkasesonki. Vauva sairastaa koliikkia ja kaikki väsyvät. Elämässä nyt vaan tapahtuu kaikenlaista eikä kaikesta ole tarkoituskaan selviytyä yksin. Kodinhoitaja oli arjen ankkuri, joka oli usein pelkän puhelinsoiton päässä.
Tyttäremme syntyi hätäsektiolla ja olin itsekin kotiutessa huonokuntoinen. Kodinhoitaja saapui, puki ruutuessun päälleen ja sai arjen sujumaan: ruokaa, pyykkiä, lastenhoitoa. Muistan saamaani apua suurella kiitoksella ja hyväntuulista ammattitaitoista työntekijää kiittäen. Nimim. Aikuinen 62
Merja Valkila ja Leena Maununen muistavat työssään vielä ne ajat, kun oven takana odotti innokas porukka.
– Perheet, joissa autoimme olivat ihan tavallisia perheitä tavallisine sattumuksineen. Vaikka leivoimme, kävimme kaupassa ja siivosimme, niin tärkeintä oli kuitenkin lapsista huolehtiminen. Joskus konkreettinen työ oli paras väline sille, että perheenjäsenet saivat puhua mieltä painavista asioista. Äiti sai pientä helpotusta arkeen; pientä extraa perheen pyörittämiseen. Pienen avun vaikutukset moninkertaistuivat, kertoo Merja Valkila.
Vuonna -70 oli palattava töihin muutaman viikon kuluttua lapsen syntymästä, koska hän syntyi yliaikaisena. Pyysin virkavapaata, en saanut. Mies oli myös työssä vaihtelevina aikoina, oli paljon ylitöitä myös. Mikä neuvoksi? Pyydettiin ja saatiin kodinhoitaja pariksi viiikoksi. Tullessaan hän ensin vähän kauhistui, kun näki ison koiran tulevan katsomaan uutta tulijaa. Kaikki meni hienosti, kodinhoitaja hoiti 4-vuotiaan, vauvan ja ulkoilutti vielä koirankin. Olin kerrankin vapaa huolista ja ruokakin oli valmista kun tulin työstä. Muistelen lämmöllä häntä vieläkin. Nimim. Vain hyvää sanottavaa
Lapsiperheille on apua saatavilla tänäänkin
Tarjolla on huolisieppareita, matalan kynnyksen toimintaa, verkkoja ja ankkureita.
– Entisenä kodinhoitajana kiinnittää huomiota kahteen asiaan; avun oikea-aikaisuuteen ja auttamisen kestoon. Tällä hetkellä apua pitää aina jotenkin hakea, vaikka se olisikin tehty helpoksi. Moniin paikkoihin tarvitaan palveluseteli, joka sitoo yhteen paikkaan. Aiemmin saatoimme lähteä lasten kanssa avoimeen päiväkotiin opettelemaan yhdessäolemisen taitoja; eikä se sitonut meitä tai perheen vanhempia sen enempää. Palvelut toimivat aidosti perheiden, ei järjestäjän ehdoilla, muistuttavat Merja ja Leena.
– Hakeminen ja sen käsittely myös viivästyttää avun saantia ajallaan. Silloin kun apu saadaan oikeaan aikaan perhe tulee pienellä autetuksi. Ei parin tunnin auttamisella tai sisällä istumisella ole paljoakaan merkitystä, jos väsynyt äiti kaipaisi tuupparia vaikka joulusiivoukseen. Aiemmin kodinhoitaja vietti perheessä pari-kolme päivää, joten avulla oli todellista merkitystä perheen jaksamisen kannalta, kertovat Merja ja Leena.
Olemme saaneet 1980-luvun loppupuolella kahteenkin otteeseen kodinhoitajan palveluita kaupungistamme. Kodinhoitaja tuli molemmilla kerroilla todella tarpeeseen, puoliso matkatöissä, koliikkivauvaa jne. Kodinhoitaja oli ihana ihminen, joka jopa silitti perheemme pyykit jne. 1990-luvulla kodinhoitaja ( tai mikä lienee kunnasta annettu henkilö) leikki lasten kanssa pihalla sillä aikaa, kun itse siivosin kotia, kun tulin vauvan kanssa synnytyslaitokselta. Sellaisia kotiapu kokemuksia. 1980 -luvulla oli siis vielä perinteinen työtä tekevä kodinhoitaja ja 1990-luvulla oli jotain, ties minkä tahon kehittelemää ja sosiaalihuollon rakenteisiin ujutettua perhetyöntekijää tai vastaavaa, jolle ei kuulunut oikeastaan enää mitään muuta kuin istuskelu ja oleskelu. Nimim. Tekisi mieli sanoa ärräpäitä
Leena Maununen ja Merja Valkila eivät halua moittia nykyistä palvelutarjontaa, mutta tietty helppous ja perheen ehdoilla meneminen tuntuu jäävän usein järjestelmän ja "auttajaporukan" kokoamisen jalkoihin. Arkinen puuttuminen ei toki kaikkia ongelmia korjaa, mutta konkreettinen apu saattaisi vähentää ongelmien kasvua.
– Joskus sitä vaan tarvitsee jonkun kaveriksi aloittamaan sen siivouspäivän. Vielä vuosienkin jälkeen saattavat lapset ja nuoret tulla tervehtimään ja kertomaan kuulumisia. Kiitolliset perheet, lasten pusut, piirustukset ja askartelut kyllä ovat kertoneet, että kodinhoitajan työllä olisi sekä tilausta että arvoa, päättävät Leena Maununen ja Merja Valkila.
Meillä kävi kodinhoitaja kun olin veljeni kanssa pieniä. Ihana tumma polkkatukka ja aina hymyilevä ihana täti. Oli uimarannalla meidän kanssa ja paistoi pullaa. Siinäpä se mitä 5v muistaa. Jotenkin sitä omaan arkeensa kaipaisi vastaavaa apua aina johonkin väliin. Nimim. Mini