SM-haukkuotteluita on järjestetty jo vuodesta 1950 saakka, ja kilpailua pidetään suomenpystykorvien vuoden tärkeimpänä tapahtumana. Ottelu on kaksipäiväinen ja viikonloppuna Kajaanissa sen keskuspaikkana toimii Joutenlampi. Kilpailussa mitellään kansallisrotumme parhaimman linnunhaukkujan Suomen mestaruustittelistä.
Kainuusta kilpailuun on selvittänyt tiensä kaksi pystykorvaa: kuhmolaisen Tapani Piiraisen Jokitorpan Tellu ja suomussalmelaisen Pekka Puurusen Erä-ukin Jermu.
Erä-ukin Jermu, tuttavallisemmin Juppe, on 5,5-vuotias pystykorva. Puurunen on aiemminkin pyrkinyt koirineen Haukkuotteluun, mutta tänä vuonna tärppäsi.
– Pystykorvaharrastajille kilpailu on tosi iso juttu. Sitä varten on monta koetta ja metsäreissua käytävä, ja ajeltava ristiin rastiin autolla, Pekka Puurunen kertoo.
Piiraisella ja 6,5-vuotiaalla Tellulla kolmas yrityskerta tuotti kisapaikan. Piiraisen mukaan jo kilpailuun pääseminen on iso juttu, koska monikaan ei Haukkuotteluun pääse.
Sekä Juppe että Tellu ovat lepäilleet ennen kisaa, vaikka molemmat ovat metsästysreissulla käyneet alkuviikosta. Linnut tosin ovat miesten mielestä vähissä tänä syksynä.
– Tänä syksynä olen kaksi lintua saanut. Tellulla alkoi juoksu juuri metsästyskauden alkuun, joten sen enempää ei vielä ole tullut saalista. Haukkuottelussa tarvitaan muutakin kuin taitoa. Tuuria pitää olla, Piirainen kertoo.
Ei sitä koiraa pidä ruveta arvostelemaan, vaikka huonosti menisikin.
Pekka Puurunen
Jupen tai Tellun isännät eivät aio hyvästäkään Haukkuottelussa menestymisestä palkita sen kummemmin.
– Ainahan Juppe saa herkkupaloja, vaikka ei menestyisikään. Ei sitä koiraa pidä ruveta arvostelemaan, vaikka huonosti menisikin. Voi siinä tosin ehkä joku juhlakinkkupala mennä, Pekka Puurunen naurahtaa.
Paras ystävä ja perheenjäsen
Niin Pekka Puuruselle kuin Tapani Piiraisellekin koira on paras ystävä.
– Juppe on enemmänkin kuin perheenjäsen. Kyllä koira on paras kaveri. Yksin kun elelen ja olelen, Purunen sanoo.
– Kun ei ole enää muita kotona, ketä lelliä, niin vaimon kanssa sitten lellitään koiraa. Se on kuin perheenjäsen, Piirainen kertoo.
Molemmat metsämiehet kertovat koiriensa olevan erilaisia kotona vapaa-ajalla kuin metsällä.
– Kyllä se on eri koira, kun säppi aukeaa metsän laidassa ja pyssy on olalla. Siinä on ikään kuin kaksi eri koiraa, Puurunen kertoo.
– Kun Tellu sohvalla makaa selällään, niin ei heti uskoisi, että se on metsällä hyvä. Kyllä se kotona osaa nauttia, Piirainen puolestaan sanoo.