Euroopan unionin neuvosto ja EU:n jäsenmaat pääsivät lokakuussa viimein yhteisymmärrykseen siitä, että kansalaisilla on oikeus tietää, mistä EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä vapaakauppaneuvotteluissa on kyse (transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus TTIP).
Neuvosto - käytännössä jäsenmaat - julkisti raamit, joiden mukaan komissio on käynyt neuvotteluja lähes puolitoista vuotta, kesäkuusta 2013 lähtien. Suomi ajoi mandaatin julkistamista.
Neuvotteluton tähän asti käyty suljettujen ovien takana. Niistä on tihkunut tietoja julkisuuteen vain tipoittain, erilaisten vuotojen seurauksena. Salailu synnytti huhumyllyn uhkakuvista, joita komissio päidemme menoksi virittää. Erityistä pelkoa herätti sopimukseen sisällytettävä investointisuoja, joka antaisi suuryrityksille mahdollisuuden haastaa valtioita oikeuteen. Ja aivan erityistä vastustusta herätti se, että yritysten ja valtioiden kiistakysymykset ratkaistaisiin monen mielestä epädemokraattisissa välimiesoikeuksissa.
Ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että neuvottelut käytäisiin tästä lähtien avoimin kortein, tai että komissio palaisi halusta kertoa meille neuvottelujen sisällöstä
Kansalaisyhteiskunta vaati äänekkäästi neuvottelujen tekemistä läpinäkyviksi. Komission keväällä tekemään, investointisuojaa koskevaan julkiseen kyselyyn tuli peräti 160 000 kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen vastausta. Komissio analysoi vastauksia vieläkin.
Kansalaisyhteiskunnan ilmaisema huoli siis kantoi hedelmää, vaikkakin hitaanlaisesti. Nyt tiedämme ainakin, miltä pohjalta komissio neuvottelujaan käy. Mandaatissa sanotaan selvästi, että sopimuksen tulee sisältää investointisuoja. Kauppariitojen ratkomismenettelynä tuodaan välimiesoikeudet esille rivien välissä, mainitsematta itse nimeä.
Neuvottelumandaatti kieltää kuluttaja- ja ympäristölainsäädännön höllentämisen kaupan kasvattamiseksi. Mandaatissa sanotaan, että ”osapuolet eivät edistä kauppaa tai ulkomaisia sijoituksia heikentämällä omaa ympäristö-, työ- tai työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöään tai standardejaan”. Tämä saattaa lohduttaa niitä, jotka pelkäävät vapaakauppasopimuksen tuovan kauppojemme hyllyille muuntogeenisiä elintarvikkeita, hormonilihaa tai klooripestyjä broilereita.
Ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että neuvottelut käytäisiin tästä lähtien avoimin kortein, tai että komissio palaisi halusta kertoa meille neuvottelujen sisällöstä. Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly pani heinäkuussa alulle kaksi selvitystä, jotka koskevat vapaakauppasopimuksen läpinäkyvyyttä. Toinen ratkesi neuvottelumandaatin julkistamisella, mutta toinen on yhä avoin.
Siinä vaaditaan kaikkien kauppasopimukseen liittyvien asiakirjojen julkistamista, jotta tiedettäisiin, kuka keskustelee kenen kanssa, kuka lobbaa ketä, missä ja milloin. Nykyisellään vain hyvin rajoitettu valiojoukko pääsee tiettyihin lukusaleihin lukemaan asiakirjoja. He eivät saa keskustella niistä muiden kanssa, eivätkä tehdä muistiinpanoja tai ottaa kopioita.
Jos vapaakauppasopimus solmitaan, se kattaa puolet maailman bruttokansantuotteesta. Kyse ei siis ole mistään nappikaupasta, ja terveen järjen mukaisesti meidän kaikkien kannattaa olla siitä kiinnostuneita.
Neuvottelumandaatin julkistaminen todistaa, että kiinnostuksesta voi jopa olla hyötyä.