Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjaan on koottu yli kahdenkymmenen kirjoittajan kokemuksia Lahdesta.
Lahden paikka, Lahden paikat tehtiin talkoovoimin.
– Paitsi tutkimuksellista aineistoa ja arvioivia analyysejä esimerkiksi kaupungin kehityksestä ja Lahdessa puhutusta kielestä, julkaisu sisältää erityisen paljon henkilökohtaisia muistoja. Tutkijatkin ovat heittäytyneet kuvaamaan persoonallista Lahti-suhdettaan, kertoo professori Antti Karisto.
Hän on yksi kirjoittajista ja toinen kirjan toimittajista.
Kirjoittajille annettiin vapaat kädet. Tavoitteena Kariston mukaan oli se, että Lahtea paikannettaisiin monesta näkökulmasta ja mukaan saataisiin monipuolisia kuvauksia.
Moni kirjoittajista on entisiä lahtelaisia, kaupungissa syntyneitä ja kasvaneita, mutta sittemmin Lahdesta lähteneitä.
– Karkeasti luokitelleen tässä on ollut kirjoittajina vanhoja ukkoja ja nuoria naisia. Ukkojen – joihin luen itsenikin - kirjoitukset ovat nostalgian sävyttämiä muisteloita. Mutta ei kuitenkaan niin, että sorruttaisiin menneen kultaamiseen, sanoo Karisto.
Lahti on läpikulkupaikka
Antti Karisto itse kirjoittaa ”nimikaimastaan” Karistosta.
– Sen nimisiä paikkoja on Lahdessa itse asiassa kaksi. Kuvattu paikka ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana rakentunut uusi asuinalue, vaan siitä itään sijaitseva vanha Karisto.
Omat kirjoituksensa ovat saaneet myös muun muassa Pyhätön, Laune, Sopenkorpi ja Liipola.
Professori Karisto korostaa, että jokainen sukupolvi ja jokainen kokija hahmottaa kaupungin ja sen paikat ihan omalla tavallaan.
– Yhtä oikeaa vastausta siihen, mitä on lahtelaisuus tai millainen paikka Lahti on, ei ole. Kaupunki näyttäytyy jokaiselle omanlaisena, oli sitten kyseessä ohikulkija, Lahteen tai Lahdesta muuttanut tai vaikka paljasjalkainen lahtelainen.
Lahti on läpikulkupaikka, väki vaihtuu, tänne tullaan ja täältä lähdetään. Kariston mukaan se on myös suomalaisille yleisesti tyypillistä.
Yhtä oikeaa vastausta siihen, mitä on lahtelaisuus tai millainen paikka Lahti on, ei ole.
Antti Karisto
– Ehdimme elämämme aikana asua useammalla paikkakunnalla, mutta erityisesti Lahdessa tämä pitää paikkansa. Ja kun mennään vähän vanhempiin ikäluokkiin, niin paljasjalkaisten lahtelaisten osuus on pieni.
Antti Kariston mielestä lahtelaisten tapaa suhtautua itseensä kuvaa hyvin termi ”karhea hellyys”. Kaupunki jättää jälkensä.
– Lahtelainen sattaa suhtautua itseensä ja omaan kotikaupunkiinsa ironisesti, eikä aina silitä kotikaupunkiaan myötäkarvaan, mutta silittääpä kuitenkin.
Karisto ei itsekään asu enää Lahdessa.
– Kun koulut tuli käytyä, lähdin Helsinkiin. Käyn Lahdessa lähinnä työn puolesta. Ja kesäisin ajelen Lahden läpi kesämökille, joka sijaitsee vähän kauempana kaupungista.