Kenialaisen kirkon kellarikerroksessa tuoksuu suomalainen pulla. Lahtelaisille tuttu leipurilogo toivottaa asiakkaat tervetulleeksi sekä suomeksi että swahiliksi.
Noin kuukausi sitten lahtelaiset leipomoalan yrittäjät avasivat Helena’s Goodies -leipomokahvilan Nairobissa.
– Tämä lähti vitsistä liikkeelle. Tuumimme Kenian reissumme jälkeen, että sinne voisi lähteä vaikka töihin! muistelee yrittäjäpariskunta Tero ja Sanna Jaakkola.
Jaakkoloiden ystävä, Keniasta kotoisin oleva Wilson Kirwa lupasi, että hän kyllä järjestää, jos lahtelaisyrittäjillä riittää rohkeus.
Kuukausia myöhemmin kellarissa paistuvat suomalaiset leivokset puusteista lihapiirakoihin. Leipomon tilat uusittiin, ja paikalla ollutta kioskia laajennettiin. Vesi vedettiin sisään asti ja kahvilasta tehtiin viihtyisä.
– Kioski on ollut tällä paikalla seitsemän vuotta, ja kirkossa kävijät ovat tottuneet käymään täällä messun jälkeen. Meille on annettu hyvä vastaanotto, kiittelee Tero Jaakkola.
Suomalaisyritykselle kenialainen toimipiste luo uusia kasvumahdollisuuksia. Kun Suomessa leipomotuotteiden voitto tehdään toreilla kesäaikaan, Keniassa sesonki kestää koko vuoden.
Lihapullat ja nakkipiiras tekevät kauppansa
Vitriineissä kenialaisasiakkaita odottavat aamulla leivotut lihapiirakat, possumunkit ja masain korvat – suomalaisittain korvapuustit. Lounasaikaan tarjoillaan paikallisruuan lisäksi perunamuusia ja lihapullia.
Hillomunkit on jo tuunattu kenialaiseen suuhun sopivaksi: niitä saa myös tomusokerilla tai kokonaan ilman.
Täällä tykätään hirveästi sokerista, mutta leivonnaisten päällä siihen ei olla totuttu.
Tero Jaakkola
– Täällä tykätään hirveästi sokerista, mutta leivonnaisten päällä siihen ei olla totuttu. Ensimmäisinä päivinä tuli toiveita, että saisiko tätä ilman sokeria.
Lihapiirakka taas muistuttaa kenialaisten omaa aamupalaa, mandasia. Taikinallisesti mandasi on samanlaista, tuumivat Jaakkolat.
– Nakkipiirakka on saanut erityisen hyvän vastaanoton, koska täällä ajatellaan, että on arvokasta syödä lihaa, Tero Jaakkola lisää.
Pinna kasvaa paperitöissä
Suurimmat yllätykset suomalaisyrittäjät ovat kohdanneet aikatauluasioissa. Kuuluisa Afrikan time (suom. aika) on siis olemassa.
Terveysviranomaiset vaativat täälläkin todistuksen hygieniaosaamisesta, mutta sitä ei saada kokeen vaan rahan avulla.
Tero Jaakkola
– Sitä odottelemisen määrää ei Suomessa pysty edes ajattelemaan. Puoli tuntia voi olla kaksi päivää. Muuten kaikki on sujunut jouhevasti, mutta on tässä ajankäytössä ollut suomalaisilla harjoittelemista!
Tällä hetkellä Jaakkolat odottelevat sertifikaattia – eräänlaista laatutakuumerkintää – tuotteisiinsa. Kaikilla kaupassa myytävillä tuotteilla pitää olla oma merkintänsä, he kertovat.
Sopimus Kenian suurimman kauppaketjun kanssa on sertifikaattia vaille valmis. Lahdessakin seikkaillut myyntivaunu aiotaan laittaa myös liikenteeseen.
– Niin paljon tehdään, kuin pystytään, sanoo yrittäjäpariskunta.
Kotona käydään vain nukkumassa
Vitriinin takana häärää seitsemän vuotta kioskilla työskennellyt Simon. Hän tekee töitä aamukuudesta iltayhdeksään, viikon jokaisena päivänä. Jaakkolat ovat palkanneet kaksi leipuria Simonin työkavereiksi.
Tarkoitus on, että myös Simon saa ansaitsemansa vapaapäivät ja helpotusta pitkiin päiviin.
– Ensimmäisenä aamulla haen tuoreita raaka-aineita torilta. Sitten valmistan teetä ja chiapattia. Seitsemältä tulevat ensimmäiset asiakkaat.
Vaikka leipominen ei kuulukaan Simonin työnkuvaan, hän osaa näyttää, miten korvapuustit valmistetaan.
– Masain korva on hyvää. Mutta erityisesti perunamuusi ja lihapullat ovat mun suosikki!
Harjoittelussa Suomessa opeteltiin luuttuamaan
Kenialainen Joy Tum vieraili Lahdessa aiemmin tänä vuonna Helenan leipomolla harjoittelemassa suomalaisherkkujen leipomista. Eniten Joy yllättyi siitä, miten kiireistä Suomessa oli.
Kenialaiset pitävät siitä, että saamme tänne jotakin uutta.
Joy Tum
– Koko ajan piti tehdä jotakin, koska asiakkaita oli paljon. Täällä ei ole vielä yhtä kiireistä, mutta toiveena on, että työtä riittää.
Parin viikon harjoittelujakso Suomessa aloitettiin hygienian parista. Kenialaisilla ei ole perustietoa syvempää osaamista esimerkiksi hygieniasta, sanoo Sanna Jaakkola.
– Suomalaisten silmään täällä ei ole edes kunnollisia siivousvälineitä myytävänä. Pienetkin asiat opetettiin kädestä pitäen. Terveysviranomaiset vaativat täälläkin todistuksen hygieniaosaamisesta, mutta sitä ei saada kokeen vaan rahan avulla.
Ovi käy tasaiseen tahtiin. Naapuruston asukkaat hakevat kaappeihinsa aamiaistarvikkeita ja nauttivat samalla kupin teetä ja sokerittoman hillomunkin.
– Kenialaiset pitävät siitä, että saamme tänne jotakin uutta. Ja vaikka tämä on jotakin uutta, niin silti suomalaisella ja kenialaisella ruualla on paljon yhteistä. Kuten esimerkiksi tämä mandasi ja lihapiirakka, sanoo Joy, joka nauttii hillomunkkinsa suomalaisittain – sokerilla.