Viime aikoina on esiintynyt huolestuttavassa määrin juttuja, jossa tiedemiesten rinnalle on päästetty julkisuuteen kaikenlaisia valeasiantuntijoita. Näin väitetään, etenkin terveysjuttujen yhteydessä.
Tämä niin sanottu median tasapuolisuusharha eli hienommin sanottuna false balance –ilmiö on johtanut myös siihen, että mediassa on esiintynyt tieteellisen valtavirran eli konsensuksen kanssa eri mieltä olevia tutkijoita, jopa väärämielisiä tohtoreita.
Nyt on tulossa ryhtiliike. Eduskunta ja Helsingin yliopisto järjestivät lokakuussa tilaisuuden, jossa emerituskansleri Kari Raivio kiteytti asian näin:
– Median tulisi luopua näennäistasapuolisuudesta, jonka varjolla kaiken karvaisille mielipiteille halutaan antaa yhtäläinen julkisuus.
Paikalla ollut Ylen tiedetoimittaja komppasi Raiviota sanomalla, että
– Tutkittu tieto vastaan mielipide -asetelma pitäisi jo unohtaa.
Tästä kommentista hän sai paikalla olleiden mukaan jopa tilaisuuden ainoat aplodit.
Tiedetoimittajien yhdistyksen Ulla Järvi puolestaan selosti asiaa Journalisti-lehden haastattelussa.
– Televisiostudioon otetaan vuosikaudet rokotuksia tutkineen tieteentekijän vastapariksi rokotusten vastustaja. Saadaan hyvä jännite, mutta vastauksia ei löydy. Sitten perustellaan, että katsoja saa valita kumpaa uskoo. - - Tästä false balance -ilmiöstä pitää keskustella Suomessakin.
Britannian yleisradioyhtiö BBC on käynnistänyt kampanjan ilmiön kitkemiseksi. Vastakkainasettelujen luominen on kuitenkin mediassa paha tapa. Miten siitä pääsisi eroon? Järvellä on ehdotus:
– Vastuullista on jättää juttu tekemättä, jos omat kellot alkavat kilkattaa, Järvi neuvoo.
Vielä pari arvovaltaista tahoa, ennen kuin sanon mitään varomatonta.
Tutkimusprofessori ja psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma käsitteli ongelmaa viime viikolla Yle uutisten jutussa:
– Henkilöt, jotka haluavat opponoida vallitsevia käsityksiä ja ovat eri mieltä asioista saavat helposti viestinsä läpi mediassa ja saavat suhteettomasti tilaa ja näkyvyyttä.
Samassa jutussa Itä-Suomen yliopiston professori, sydänliiton puheenjohtaja Matti Uusitupa harmittelee:
– Monet lääkärit eivät suostu esiintymään julkisuudessa, koska varsinkin sosiaalisessa mediassa asiantuntijat joutuvat helposti tulilinjalle ja suoranaisten solvaustenkin kohteeksi.
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori, entinen tutkiva journalisti Heikki Hiilamo puolestaan kirjoitti hiljattain "manipuloiduista tiedekiistoista".
– Aitojen tiedekiistojen rinnalle julkisuuteen yrittää livahtaa myös manipuloituja tiedekiistoja. Tällöin kyse on siitä, että tiedeyhteisön "toisinajattelija" pyrkii horjuttamaan julkisuuden kautta yleistä käsitystä tiedeyhteisön hyväksymästä tosiasiasta.
Hiilamo otti esiin tupakkateollisuuden rahoittaman erimielisyyden tupakoinnin epäterveellisyydestä sekä "ilmastonmuutoksen vastustajien näkökulman".
Ilmastonmuutoksen käsittelyä kritisoi äskettäin myös Demos-ajatushautomon Airi Lampinen. Hänen mielestään:
– Klassinen esimerkki tästä (false balance –ilmiöstä) on ilmastonmuutos, josta raportoitaessa skeptikoiden näkemykset tuodaan usein näkyvästi esille huolimatta siitä, että ilmaston muuttumisesta on poikkeuksellisen vahvaa ja yhteneväistä tieteellistä näyttöä.
No niin, nyt riittää. Ulla Järvi kehotti keskustelemaan ilmiöstä, joten tässä tulee:
Arvoisat tohtorit ja muut portinvartijat, oletteko huomanneet että maailman tärkein tiedotusväline on nykyisin internet? Sen kautta ihmiset saavat kaikenlaista huuhaatietoa vaikka kuinka paljon.
Me valtamediassa emme voi estää ihmisiä käyttämästä nettiä.
Ajatus siitä, että jättäisimme suositut väärinkäsitykset "omaan arvoonsa" on kerta kaikkiaan vanhentunut. Kaikki kansaa kiinnostava huuhaa on otettava käsittelyyn ja tieteen sisäisille toisinajattelijoille on annettava puheaikaa.
Konsensusta edustavien tutkijoiden on sitten kärsivällisesti selitettävä, miksi huuhaa on huuhaata. Ottakaa mallia vaikka Carl Saganista, joka loistavassa Cosmos-televisiosarjassaan käsitteli mm. Immanuel Velikovskyn käsittämättömän mutta suositun teorian planeettojen törmäyksistä.
Kun asiat esitetään fiksusti, mitä tahansa voidaan käsitellä julkisuudessa. Ajatuksen puki terävästi sanoiksi Ylen päänörtti Kari Haakana aivan liian vähän huomiota saanessa blogissaan:
– Tiedeyhteisö lienee melko yksimielinen siitä, että parantavia kristalleja myyvät yritykset eivät voi tieteellisesti perusteella kristalliensa parantavaa vaikutusta. Voiko lehdessä siis sanoa kristalleja huiputukseksi ilman kristallikauppiaan mielipidettä? Ehkä ei, mutta voisiko olla niin, että kristalleista kertova juttu olisi vielä tehokkaampi, mikäli kristallikauppiaan sönkötykset shakrojen puhdistamisesta olisivat kaikken luettavissa?
Me journalistit emme omien eettisten sääntöjemme mukaan saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimitusten ulkopuolelle. Tehdään siis yhteinen päätös siitä, että sitä ei luovuteta myöskään huuhaan edustajille eikä yksimielisyyttä teeskentelevälle tiedeyhteisölle.
Matti Virtanen
Kirjoittaja on A-studion toimittaja, joka oli vuonna 1987 mukana perustamassa Skepsis-yhdistystä ja jakamassa ensimmäisiä huuhaa-palkintoja pseudotieteen levittämisestä.