Talvi- ja jatkosodassa haavoittuneet sotilaat sijoitettiin idylliselle kuusimetsikköiselle alueelle Saimaan rannalle. Fyysisesti haavoittuneet sotilaat saivat hoitopaikan Tiurun parantolasta, psyykkisiä vammoja parannettiin Rauhan psykiatrisessa sairaalassa.
Haavoittuneita sotilaita saapui Lappeenrannan Joutsenossa sijaitseviin sairaaloihin suoraan rintamalta, jopa 40 potilasta päivässä.
– Siviilipotilaita jouduttiin siirtämään pois, koska paikkoja varattiin rintamalta tulleille potilaille, kertoo psykiatri Heikki Majava.
Sotilaiden psyykkiset oireet tabu
Fyysisiä vammoja tuli sodan melskeessä, mutta sota oli yhtä lailla raskas myös henkisesti. Ruumiillisia loukkaantumisia ja vammoja hoidettiin jo rintamalla ensiapumiesten voimin, henkiset vammat taas olivat psykiatri Majavan mukaan vaietumpi aihe.
– Näistä psyykkisistä vammottumista, kuten paniikkitiloista, ei puhuttu. Se oli tabu.
Psyykkisistä vammottumista, kuten paniikkitiloista, ei puhuttu. Se oli tabu.
Psykiatri Heikki Majava
Mielenterveyden ongelmista ei tuona aikana puhuttu myöskään siviilielämässä.
– Mielen sairauksia ei otettu samalla tavalla tosissaan kuin fyysisiä loukkaantumisia tai haavoittumisia, jotka olivat näkyviä vammoja.
Ne sotilaat, joiden psyykkiset oireet olivat tarpeeksi vakavia, eivätkä voineet toimia enää tehtävissään, siirrettiin Rauhan mielisairaalaan.
Osa Rauhaan saapuneista oli sodan takia henkisesti uupuneita, jotka hetken aikaa levossa ja hoidossa olonsa jälkeen olivat taas valmiita palaamaan rintamalle. Heidän joukossaan oli myös pinnareita, jotka yrittivät teeskennellä oireita päästäkseen pois rintamalta.
Shokkitilaa hoidettiin shokeilla
Joidenkin rintamalla henkisesti loukkaantuneiden oireet olivat silmin nähtäviä. Henkilö saattoi vapista jatkuvasti, eikä hänen kommunikaatiokykynsä olleet entisellään. Näitä henkilöitä kutsuttiin sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin "tärähtäneiksi".
On paradoksaalista, että hirveissä taistelutilanteissa syntynyttä shokkia, jossa ihminen menetti järkensä, hoidettiin toisella tavalla synnytetyllä shokkitilalla.
Heikki Majava
– Jos pommi tai ammus räjähti jossain liian lähellä, niin ihminen samastui siihen ja tunsi itsekin tärähtäneensä. Oireet saattoivat kestää pitkäänkin, Majava selittää.
Oireita kärsivän uni- ja valverytmi oli mennyt sekaisin, ja potilas saattoi saada toistuvia kauhukohtauksia. Tärähtäneitä hoidettiin erilaisin shokkihoidoin. Potilas saatettiin tajuttomaan tilaan insuliinin, sähköshokin tai suoneen pistettävän sydänlääkkeen avulla. Tämän jälkeen potilas alkoi kouristella.
– On paradoksaalista, että hirveissä taistelutilanteissa syntynyttä shokkia, jossa ihminen menetti järkensä, hoidettiin toisella tavalla synnytetyllä shokkitilalla, Majava pohtii.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin järkyttävä hoitokeino, kuin miltä kuulostaa. Shokkihoidot olivat todettu tehokkaiksi.
– Herättyään potilas tunsi voivansa paremmin, ja henkilökunta koki hoidon hyödylliseksi. Potilas oli heräämisen jälkeen rauhallisempi.
Jutun kirjoittaja on toimittajaharjoittelijana Yle Etelä-Karjalan toimituksessa.