Pienet, alumiinikuoriset lämpökynttilät, kansan suussa tuikut, ovat todella suosittuja suomalaisen kaamoksen tappajia, tunnelman tuojia. Ne liikkuttavat myös loppuunpalamisen jälkeen.
Valistuneet kuluttajat kierrättävät tuikut metallijätteeseen, mutta myös koululaiset on haastetettu viime vuosina keräämään alumiinikuoria jälkeen jatkojalostukseen. Viime vuonna pelkästään kainuulaiskoulujen oppilaat jahtasivat puoli miljoonaa alumiinista tuikunkuorta.
Jo kainuulaisten keräämällä alumiinimäärällä voitaisiin valmistaa esimeriksi 330 000 juomatölkkiä – joita Suomessa valmistetaan päivittäin miljoona kappaletta.
– Tuolla määrällä tuikkukuppeja voitaisiin valmistaa myös esimerkiksi 33 isoa alumiinivenettä, Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Ekokympin neuvoja Anu Koskela kertoo.
Yhteen juomatölkkiin tarvitaan sen sijaan viisitoista tuikun alumiinikuorta.
Koululaisten tuikkujahdin tavoitteena on kannustaa koululaisia lajitteluun ja kulutustottumustensa tarkkailuun sekä kehittää sosiaalisen verkostoitumisen taitoja tuikkukuorien etsinnässä. Kilpailuaikaa on kolme kuukautta ja tammikuun loppuun mennessä talteen saataneen useita miljoonia tuikunkuoria.
– Viime vuoden tuikkujahdissa kerättiin Suomessa yhteensä 8,6 miljoonaa alumiinikuorta, joista olisi mahdollista valmistaa 576 000 limsatölkkiä tai vaikkapa 58 uutta alumiinista moottorivenettä, Koskela sanoo.
Puolen tunnin prosessi
Alumiini on kestävä, moneen soveltuva materiaali. Sitä voidaan kierrättää loputtomasti, eikä se kulu käytössä vaikka sitä sulatetaan ja valetaan aina uudestaan ja uudestaan.
– En tiedä, mistä meidän alumiini tarkalleen tulee, mutta tropiikistahan sitä bauksiittia kaivetaan. Bauksiitti on mineraali, jota kaivataan esimerkiksi Australiassa, Koskela kertoo tärkeästä raaka-aineesta.
– Sen jälkeen puhdasta alumiinia tuotetaan halvan energian maassa, kuten Norjassa ja Kanadassa.
En tiedä, mistä meidän alumiini tarkalleen tulee, mutta tropiikistahan sitä bauksiittia kaivetaan.
Anu Koskela
Kun alumiini saapuu Suomen kamaralle, on seuraavan vaiheen aika. Tuikkukuppi valmistuu tehtaassa nopeasti ja päätyy iltojen iloksi koteihin.
– Alumiini tulee ohuena rullalevynä, jonka jälkeen se menee koneeseen, missä se leikataan. Se menee koneeseen, jossa se puristetaan tuikun muotoon. Levy, mihin on tullut prosessissa reikiä, pilkotaan ja laitetaan heti kierrätykseen. Mitään ei laiteta tehtaalla hukkaan ja alumiini kiertää hyvin, Anu Koskela kertoo.
Tie alumiinilevystä tuikun suojukseksi kestää tehtaalla noin puolisen tuntia.
– Siinähän ei ihan yhtä tuikkua tehdä, niitä tulee monta sataa kerralla. Valmistus sujuu koneellisesti. Liukuhihnan toisessa päässä on tuikku jo pakkauksessa.
Ei sekajätteeseen, kiitos
Kun tuikun alumiinikuoret haetaan Ekokympille, alkaa todellinen kierrätys.
– Ensin tietysti jaetaan diplomit koululaiskerääjille. Sitten konkreettisesti raahaamme muovipusseja, neuvoja Anu Koskela sanoo ja naurahtaa.
– Kuoret lastataan isoon astiaan ja sieltä ne lähtevät Kajaanin Romulle. Kuoret murskataan, jonka jälkeen ne ovat valmiita lähtemään kierrätykseen, Koskela lisää.
Kotitalouksiin kertyvät alumiinikuoret tulee viedä ekopisteen metallikeräykseen, sekajätteessä ne ovat varsinainen riesa.
– Sillä alumiini on ei-magneettinen metalli ja se saattaa joutua kierrätyspolttoaineen sekaan. Kun alumiinia joutuu sinne, se höyrystyy ja tarttuu laitteistoihin kiinni. Myös folio kuuluu metallinkeräykseen, Anu Koskela Ekokympiltä ohjeistaa.
Varsinkin joulun aikaan suursuosiossa olevat tuikut eli lämpökynttilät eivät kuitenkaan ole pelkästään suomalaisten hullutus.
– Norjasta tämä tuikkujahti-idea on lähtöisin, jossa se on edelleen voimissaan.