Vanhusten heikentyneet ajotaidot huolestuttavat viranomaisia. Kuljettajan terveyden- tai mielentila on merkittävin tekijä kuolemaan johtaneissa auto-onnettomuuksissa, mutta sairaan vanhuksen ajokyvyn arviointi voi olla vaikeaa lääkäreille ja poliiseille.
Yleensä vanhuksen ajotaitojen huononemisen havaitsee omainen, joka ei välttämättä uskalla ilmoittaa asiasta esimerkiksi riidan pelossa. Omaisensa ajokykyä epäilevä voi varata tälle lääkäriajan tai tehdä tutkintapyynnön poliisille.
Ajoterveyden arvioimista varten on perustettu erityisiä keskuksia Helsinkiin ja Turkuun. Molemmissa kaupungeissa on toiminut vuoden alusta lähtien arviointikeskus yliopistollisen sairaalan yhteydessä.
"Lääkärit eivät tunne ajoterveysasioita"
Helsingissä yksityisen Hyksin Oy:n keskuksessa käsitellään tilanteita, joissa potilaan ajoterveyden arviointiin vaaditaan monen eri alan erityisosaamista. Kustannukset maksaa asiakas itse. Turun ajopolissa potilas maksaa vain poliklinikkamaksun.
Liikennelääketieteen professori ja silmälääkäri Timo Tervo on huolissaan siitä, että lääkärit eivät tiedä eivätkä tunnista ajoterveyteen vaikuttavia seikkoja. Kiinnostus ajoterveyttä kohtaan on kuitenkin lisääntynyt.
Ajoterveys on muutakin kuin hyvä näkö
Tervon mielestä ihmisen ajoterveyttä arvioidessa on huomioitava ihmisen terveydentila kokonaisuudessaan, ei tarkkailla ainoastaan näkökykyä.
– Sydämen kunto, mahdollinen dementia, jalkojen liikuttelukyky, monen sairauden riskitekijät ja niiden vaatimien lääkitysten yhteisvaikutukset. Ehkä huolestuttavin on vanhusten melko runsas keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö, Tervo listaa.
Toisaalta Tervon mielestä ajokortti otetaan joskus liian herkästi pois vain huonontuneen näön perusteella. Pieni sokea piste näkökentässä ei välttämättä estä autolla ajamista. Kuolonkolareissa näöntarkkuus tai silmälasit eivät ole erityinen riski.
Moni lääkäri ei myöskään käytä hyväkseen ohjeita, jotka on laadittu helpottamaan ajoterveyden arviointia. Ajoterveys ei ole erillinen oppiaine lääkärikoulutuksessa.
Lääkärin sijaan ajokokeeseen?
Lyhyt lääkärin vastaanottoaika ei usein riitä ajoterveyden arviointiin. Yleislääkärillä ei ole myöskään tarvittavia välineitä, jolloin potilas on ohjattava erikoislääkärille, sanoo Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen.
Lääkäriliiton mukaan vanhuksen ajokyvyn testaamiseen voitaisiin useammin käyttää ajokoetta. Lääkäri voi ehdottaa sitä, mutta poliisi päättää lopulta ajokokeen järjestämisestä.
– Lääkärin vastaanotolla voidaan sanoa vain ilmiselvissä tapauksissa, että terveydentilassa on ehdoton este ajamiselle. Siitä huolimatta voi olla merkittäviä terveydestä ja ikääntymisestä johtuvia rajoitteita, joita meidän on vastaanotolla mahdoton selvittää luotettavasti, Pärnänen sanoo.
Professori Timo Tervon mielestä ajokokeella ei voi korvata potilaan sairaushistorian tuntevan lääkärin tekemää lääkärintarkastusta.
– Dementiaepäilyssä ajokoe on hyvä, mutta esimerkiksi sairauskohtauksen riski ei edes ilmene kokeessa, Tervo sanoo.
Sekä professori Timo Tervo että Heikki Pärnänen Lääkäriliitosta ovat samaa mieltä siitä, että ajoterveyden arvioinnin kustannukset kuuluvat potilaan itse maksettaviksi niin kuin muutkin yksityisautoiluun liittyvät kulut.
Vastakarvaan moottoritiellä
Tervon mielestä lääkärit jättävät liian usein ilmoittamatta poliisille ajokortin haltijan terveydentilan huononemisesta.
Poliisi voi määrätä tilapäisen ajokiellon havaitessaan räikeän ajovirheen liikenteessä. Vanhus voi esimerkiksi liikkua muuta liikennettä hitaammin tai ajaa väärään suuntaan moottoritiellä.
Myös poliisien taidoissa arvioida kuljettajien ajokykyä olisi parantamisen varaa, sanoo Poliisihallituksen rikosylitarkastaja Risto Lammi.
– Liikennettä ammatikseen valvovat poliisit pystyvät havaitsemaan ajoterveyteen liittyviä seikkoja paremmin kuin peruspoliisi, ja tästä syystä meidän tulisi terävöittää koulutusta niin peruskoulutuksen kuin työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen osalta, Lammi sanoo.
Lammin mielestä voisi myös keskustella lääkärien määräämien tilapäisten ajokieltojen saattamisesta poliisin tietoon.