Rap-musiikissa on lainattu koko sen historian ajan pätkiä jo valmiista kappaleista kuten funkista ja soulista. Suomessa räppärit versioivat viimeisimpänä J. Karjalaisen Et ole yksin –albumin materiaalista uusia versioita.
Nyt legendaarisen Love Records –levy-yhtiön arkistojen unohdetut nauhoitteet ovat saaneet uuden elämän rap-artisti Asan käsittelyssä. Digitoidut kelanauhat eli -kakut toimivat innoittajana räppärin uudelle levylle, jonka tuottajana on Jukka Immonen.
– Me kuulimme, että Love Recordsin arkistossa on masterkakkuja, ja kysyttiin, että kiinnostaako teitä tällainen idea.
Arkistosta löytyi moniraitaäänityksiä 1960-luvun lopusta ja 1970-luvun alusta. Äänitykset ovat haurailla kelanauhoilla, joten digitointi piti tehdä erityisen huolellisesti.
– Ne piti laittaa ennen avaamista uuniin tiettyyn asteeseen. Ja osaa ei voi avata kuin yhden kerran.
Uunin jälkeen nauhat avattiin moniraitakoneella, joita löytyy vielä Finnvoxin studioilta. Tämän jälkeen musiikki digitalisoitiin tietokoneelle raita kerrallaan.
Lopputulos kesäistä ja iloista
Arkistosta löytyi paljon käyttämättömiä nauhoituksia, joihin ei ollut edes merkitty tietoja. Osassa nauhoista oli mukana äänityksissä käytyjä keskusteluja.
– Me sukellettiin siihen maailmaan ja tutkittiin pitkään, minkälainen kokonaisuus tästä tulee. Lopputulos on vähän kesäistä, tuhnuista, lapsenomaista ja toivottavasti myös iloista, sanoo Asa.
Huhtikuun lopussa julkaistavalle levylle päätyi Love Recorsin merkittävimpien artistien kuten Pekka Pohjolan, Jukka Tolosen, Dave Lindholmin, Blues Sectionin ja Wigwamin musiikkia.
– Tutkimme myös pölyisempiä nauhoja. Omia suosikkiyhtyeitäni ovat tamperelainen Kaseva ja varkautelainen Magyar. Kumpaakin on sovellettu tätä levyä varten.
"Älä nyt julkaise sitä uudelleen"
Arkistomateriaalien käyttämisessä on aina kyse myös tekijänoikeuksista. Love Recordsin tuotannon oikeudet omistava Universal Music oli kuitenkin kiinnostunut Asan projektista ja tekijänoikeuksista päästiin sopuun.
– Muutaman lakimiespuhelun jälkeen oli pientä kädenvääntöä, mutta yllättävän hyvässä yhteisymmärryksessä alkuperäisten muusikoiden ja säveltäjien kanssa on tätä tehty, Asa kertoo.
Muusikot eivät ole vielä päässeet kuulemaan, minkälaiseen muotoon heidän musiikkinsa on Asan ja Immosen käsissä päätynyt.
– Useimmat kundeista sanoivat, että miksi sä haluat tämmöstä paskaa vielä käyttää. Että meikäläisen nasaalilaulu tai kitaransoitto ei ollut sillä tasolla, että älä nyt julkaise sitä uudelleen, Asa nauraa.
Love Recordsin arkistoja ei ole aikaisemmin tällä tavalla pengottu ja digitoitu. Asa arvelee sen johtuvan siitä, että progressiivinen rock tai työväenlaulut eivät kiinnosta tämän päivän yleisöä.
– Siinä joutuu pälpättäjä myöntämään oman rajallisuutensa, kun pääsee tämmösen arkiston eteen. Ainutlaatuinen homma tämä on meille ollut.