Toholampilainen 86-vuotias Annikki Kerttula kaatui kotonaan varhain tammikuisena sunnuntaiaamuna. Hän ei päässyt liikkumaan, joten puoliso soitti paikalle ambulanssin. Se tuli vajaan tunnin kuluttua 50 kilometrin päästä Vetelistä.
– He tarkastivat tilanteen todella ammattimaisesti. Äidillä epäiltiin lonkkamurtumaa, minkä vuoksi matka jatkui keskussairaalaan Kokkolaan, kertoo Jokioisissa asuva tytär Liisa Tiilikkala.
Toholammilta Kokkolaan on reilut 60 kilometriä. Lonkasta ei löytynyt murtumaa, mutta pahojen ruhjeiden takia jatkohoidolle oli tarvetta.
– Äiti ei pystynyt liikkumaan, joten keskussairaasta alettiin etsiä vapaata paikkaa vuodeosastoilta. He pitivät minut hyvin ajan tasalla.
Osa paikoista täynnä
Koska kotipaikkakunnan Toholammin vuodeosasto on suljettu, paikkaa ryhdyttiin kysymään Kannuksesta. Siellä oli kuitenkin täyttä.
– Seuraava paikka, jonne toholampilaisia vanhuksia kuljetetaan, on Veteli. Tilaa ei ollut sielläkään. Lopulta paikka löytyi Reisjärveltä, jonne oli matkaa keskussairaalasta reilu 100 kilometriä. Kun äiti lopulta pääsi kotiin, kuljetettiin hänet Reisjärveltä Toholammille reilu 50 kilometriä.
He ovat olleet joka päivä yhdessä yli 60 vuotta, joten isä halusi mennä äiti katsomaan.
Liisa Tiilikkala
Tiilikkalan mukaan hänen äitinsä oli kokenut hoidon hyväksi, mutta tapahtuman ja kuljetukset sekaviksi ja stressaaviksi.
– Äiti on tosiaan muistisairas. Hän ei oikein ymmärtänyt, missä hän on, miksi häntä kuljetetaan ja minne. Hän meni tässä ruljanssissa ja kuljetusrallissa entistä sekavammaksi.
Isälle 5 päivässä 500 kilometriä
Tiilikkala kertoo, että äiti oli Reisjärvellä viisi päivää ja on nyt kunnossa. Tiilikkalan 85-vuotias isä Erkki Kerttula kävi sairaalassa joka päivä eli ajoi koko aikana yhteensä yli 500 kilometriä.
– Väsyttäväähän se oli. Lähin sairaala olisi kuitenkin ollut 500 metrin päässä, Tiilikkala viittaa suljettuun Toholammin sairaalaan.
– He ovat olleet joka päivä yhdessä yli 60 vuotta, joten isä halusi mennä äiti katsomaan. Äitikin ikävöi isää ja odotti vierailua kovasti.
Tiilikkala kiittelee äidin hyvää hoitoa, mutta ihmettelee tapausta.
– Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, ja alueella kuljetetaan vanhuksia jatkuvasti edestakaisin. Äiti oli kyydissä viikon aikana 250 kilometriä, kun kuitenkin lähimmälle, nyt suljetulle, vuodeosastolle olisi ollut lyhyt matka.
Hän kertoo jääneensä miettimään, onko lakkauttamisista ja keskittämisistä tulevia kustannuksia todella laskettu.
– Ymmärrän sen, että kunnat ovat velkaisia ja säästöjä pitää tehdä. Nämä kokonaiskustannukset tulisi kuitenkin arvioida oman kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta.