Belgialaistutkijat ovat selvittäneet tutkimuksessaan, että torakoilla on erilaisia persoonallisuus- ja luonnetyyppejä. Amerikan- eli sokeritorakkaa tutkineiden Brysselin vapaan yliopiston tutkijoiden mukaan tutkimuksen tulokset voivat selittää sen, miksi torakat selviytyvät niin hyvin erilaisissa ja usein ankarissa olosuhteissa ja ympäristöissä.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten torakat, jotka pitävät pimeistä ja suojaisista paikoista, reagoivat valoon. Testeissä käytettiin 16 torakkaa kolmen kuukauden aikana. Torakat eivät pitäneet alustan avoimesta keskikohdasta, vaan sen reunojen tarjoamasta suojasta. Toisaalta ne halusivat päästä myös alustan keskellä olevien suojien varjoon, joten niiden oli tehtävä valinta.
Torakat vapautettiin pyöreälle alustalle, jonka yllä loisti kirkas valo. Alustan keskellä oli kaksi "suojaa", jotka tarjosivat torakoille varjoa. Torakoiden annettiin olla omillaan kolmen tunnin ajan ja tutkijat seurasivat niiden liikkumista kameralla sekä jokaisen hyönteisen selkään kiinnitetyn mikrosirun avulla.
Mikrosiruista välittynyt tieto torakoiden liikkeistä siirrettiin tietokoneelle ja tutkijat pystyivät seuraamaan tarkasti, juoksivatko torakat nopeasti varjoon vai jäivätkö ne tutkimaan valoisaa ympäristöään. Koe toistettiin myöhemmin joka torakkaryhmällä kahdesti.
Tuloksia voidaan soveltaa muihinkin lajeihin
Tutkijaryhmän johtaja Issac Planas sanoi, että torakat olivat erinomainen kohde tutkimukselle niiden päätöksentekokyvyn ja runsaan aiemman tutkimuksen vuoksi.
– Torakat ovat yksinkertaisia eläimiä, mutta ne voivat tehdä monimutkaisia päätöksiä hyvinkin pienen tietomäärän perusteella, Planas sanoi.
Planasin mukaan tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella muutoksia ryhmäkäyttäytymisessä ja sitä, miten ryhmä teki päätöksiä. Torakat vierastavat kirkasta valoa, mutta ne myös tuntevat yhteenkuuluvuutta ryhmiin ja niiden tarjoamaan suojaan. Kaikki tekijät vaikuttivat yksittäisten torakoiden kokeen aikana tekemiin päätöksiin.
Ensivaikutelma saattaisi olla, että kaikki torakat juoksisivat suojaan mahdollisimman nopeasti, mutta tutkimuksen mukaan aika, joka kului siihen, että kaikki torakat olivat varjossa, vaihteli kokeesta toiseen. Planasin mukaan kyse oli yksilöllisistä eroista torakoiden luonteessa.
Planasin mukaan jokainen torakka myös teki päätöksensä itsenäisesti, vaikka toisen torakan toiminta saattoikin vaikuttaa päätökseen. Tämä erottaa torakoiden ryhmäkäytöksen useista muista hyönteisistä, esimerkiksi muurahaisista ja termiiteistä, jotka toimivat ryhmässä tarkan hierarkian mukaisesti.
Planasin mukaan tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä sikäli, että niitä voidaan soveltaa muihin eläimiin, joilla on samanlaisia käyttäytymismalleja.
– Kyse on ryhmästä keskenään tasa-arvoisia eläimiä, jotka tekevät päätöksiä, ja jotka voivat päätyä yksimielisyyteen toiminnasta, kuten esimerkiksi lampaat, lepakot, jotkin apinalajit, kalat ja linnut – ja myös ihmiset, hän totesi.
Torakoiden erilaiset luonteet saattavat tutkijoiden mukaan selittää niiden kyvyn siirtyä tehokkaasti uudenlaisiin elinympäristöihin. Rohkeammat yksilöt suuntaavat tutkimaan uusia alueita, kun varovaisemmat odottavat kauempana mahdollisten vaarojen varalta. Siten ne myös selviävät karuissa elinoloissa, joissa useimmat muut lajit eivät selviäisi.
Planas aikoo jatkaa tutkimustaan selvittämällä, miten yksittäisen torakan käyttäytyminen ja oppimiskyvyt vaikuttavat ryhmän käyttäytymiseen.