Valtion tuki oli tarkoitettu ammatillisiin opintoihin, ja se kannusti monia opiskelemaan arvostettuihin ammatteihin. Lohtajalaiset Ahti ja Tuulikki Jukkola opiskelivat sen avulla opettajiksi.
– Se oli minulla oikeastaan ainoa vaihtoehto. Päätin jo tokaluokkalaisena, että minusta tulee opettaja, Tuulikki Jukkola kertoo.
Jukkolat arvelevat, että olisivat päätyneet opettajiksi ilmankin tukea. Siitä oli kuitenkin suuri apu. Rahaa saatiin niin ruokailuun kuin oppikirjojen hankkimiseen. Ahti Jukkola muistee, että kerran valtio kustansi hänelle myös sukset.
Tieto valtion maksamasta tuesta saavutti vain harvan sotaorvon, ja kuntien työntekijät olivat tiedottamisessa ratkaisevassa asemassa.
Sotaorpoudesta ei puhuttu silloin.
Ahti Jukkola, Lohtaja
– Lohtajan sosiaalitoimistossa oli Kerttu Karhula, joka järjesti koko homman. Tuen saaminen oli vaivatonta, Ahti Jukkola kiittelee.
Hänen mukaansa sotaorpous ja valtion maksama tuki eivät nousseet esiin opintojen varrella.
– En kyllä muista minkäänlaista sortoa mistään suunnasta. Sotaorpoudesta ei ylipäätään puhuttu silloin. Olen esimerkiksi vasta jälkikäteen saanut tietää, että osa koulukavereistanikin oli sotaorpoja.