Vanajavesikeskuksen ja Hämeen ELY-keskuksen teettämässä tutkimuksessa selvisi, että vesistön pohjasedimentti on vain muutamin paikoin pilaantunutta. Valtaosassa kaikkiaan 43 pisteestä otetuista näytteistä havaittiin vain alhaisia haitta-ainepitoisuuksia. Muun muassa raskasmetallipitoisuudet olivat lähes kaikkialla haitattomia.
– Toki tulokset olivat parempia kuin odotettiin, sanoo vesistöntutkija Hanna Alajoki Kokemäenjoen Vesiensuojeluyhdistyksestä.
Pilaantuneita näytepisteitä oli Hämeenlinnan ja Janakkalan alueilla yhteensä seitsemän: Kernaalanjärvi, Vettenjakamo, Ahilammi, 10-tien sillan kohta, Sotkan sahan edusta, Vaakunanlahti sekä Vanhankaupunginlahti osoittautuivat pohjaltaan kelvottomiksi.
"Parempaan suuntaan ollaan menossa"
– Vanajaveden maine on menneiden vuosikymmenien huonojen kokemusten vuoksi vähän huono, niin haluaisin, että ihmiset vähän valoisammin ja iloisemmin katsoisivat Vanajavettä. Parempaan suuntaan ollaan menossa, rohkaisee Vanajavesikeskuksen pääsihteeri Sanni Manninen Johansen.
Vanajan pohjan laatu on yllättävän hyvä huolimatta vesistön rannoilla vuosikymmenien aikana harjoitetusta teollisesta toiminnasta. Tutkimuksesta selvisi, että rankinta saastuttava kuormitus on ollut 50-luvulta 80-luvulle saakka.
– Täällä on vuosikymmeniä jatkunutta teollista toimintaa ja on ollut kaatopaikka, saha ja ties minkälaista. Silti pitoisuudet eivät olleet tämän korkeampia. Olen huojentunut! puuskahtaa Sanni Manninen Johansen.
Ruoppaamistoiveet ajoivat tutkimuksen tekoon
Tutkimus vastaa rannan asukkaiden tiedon tarpeeseen. Haluttiin saada selville, voidaanko alueella tehdä ruoppauksia tai muita vastaavia kunnostustoimia, esimerkiksi vesikasvillisuuden poistoa juurakoineen.
Suurin osa Vanajaveden pohjasta on kunnostettavissa, mutta kelvottomiksi osoittautuneilla alueilla ei ruoppaamista suositella. Esimerkiksi Vaakunanlahdella ja Sotkan sahan edustalla kunnostaminen voi asiantuntijoiden mukaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Ruoppaus ei ole yksinkertainen asia. Siinä on todella paljon huomioon otettavia asioita. Nyt me tiedämme, että on paikkoja, joissa voimme edetä, jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.
– Sitten on paikkoja, missä meidän on tarkkaan mietittävä, että pystytäänkö ruoppaus teknisesti toteuttamaan fiksusti, niin, ettei siitä ole haittaa ympäristölle. Tosi tärkeä kysymys on myös, onko se järkevää taloudellisesti, selittää Sanni Manninen Johansen.