Jokipii-Ahon kyläyhdistys on yksi Jalasjärven kyläseuroista, joka kokoaa vuosittain kymmenen metrin korkeuteen kohoavan pääsiäiskokon kyläläisten ja muun kansan iloksi. Kokkoon ajetaan kymmeniä traktorikuormallisia risuja ja oksia. Samanlainen risuralli on Jalasjärvellä lähes joka kylällä – niin kuin monessa muussakin pohjalaispitäjässä.
Aina joka kylällä on se paras valakia
Taisto Petäys, Jalasjärvi
Kilpailevatko kylät todellakin?
– Kyllä sellaista on aistittavissa. Huumorimielellä soitetaan suuta, jotta missä on parhain valakia, ja aina joka kylällä on se paras, kyläaktiivi Taisto Petäys nauraa. Hän on koonnut pieniä ja isoja pääsiäiskokkoja ainakin neljä vuosikymmentä.
Koko kylä siivoaa
Pohjalaiset pääsiäiskokot kootaan talkootyönä yleisötapahtumien vetonauloiksi.
– Hyvin vähän tarvitsee hakea poltettavaa metsästä, sillä ihmiset yleensä ajoittavat pihapuiden kaatamiset kevättalveen ja tuovat oksat tänne. Myös liivereitä ja vinttejä siivotaan eli kylällä on kunnon siivoustalkoot aina kerran vuodessa, Taisto Petäys kertoo.
Joka vuosi kokosta löytyy sohva tai kaksi
Vuosittain kylän yhteiseen pääsiäiskokkoon eksyy sinne sopimatontakin tavaraa.
– Joka vuosi valakian seasta on löytynyt sohva tai parikin. Niitä ei sinne saa viedä, sillä niissä on muun muassa jousia, Taisto Petäys muistuttaa.
Kylän yhteiseen kokkoon tuodaan usein myös muovia. Se pitää pääsiäiskokokon organisoijat valppaina.
– Muovi on kuulemma myrkkyä. Sitä on valakiasta löytynyt ja ne on pitänyt viedä pois, Taisto Petäys toteaa.
Pelastuslaitokselta eläkkeelle jäänyt palomies Pekka Sivula on työuransa aikana käynyt muutamat kerrat tarkistamassa muun muassa Jokipii-Ahon kokkoa, onko se määräysten mukainen.
– Valveutuneet kansalaiset huomaavat ja ilmoittavat, jos valakiaan on tuotu jotain sopimatonta. Kävimme aina tarkistamassa ja ylimääräiset otettiin pois kokosta, Pekka Sivula muistelee.
Aivan tiukkapipoina kokon sisältöä ei kuitenkaan syynätä. Nytkin lauantai-illan polttoa odottavassa kokossa näkyy muutama musta jätesäkki. Siivotaanko vähäisetkin muovit pois?
– Kyllähän ne pitäisi hakea pois, mutta voihan käydä niinkin, että joku ne vahingossa peittelee rioilla, Taisto Petäys huikkaa.
Nokisavu sotki lakanapyykit
Autonrenkaita pääsiäiskokkoihin ei enää päädy. Muutama vuosikymmen sitten se oli tuiki tavallista, esimerkiksi 1970-luvulla pääsiäiskokoissa paloi melkein enemmän vanhoja renkaita kuin risuja ja puutavaraa. Pekka Sivula muistaa hyvin, miten sankka savu nousi lankalauantaina pohjalaiselle taivaalle.
Kun nokivalakia paloi, ihmisten pyykit Hirvikylää myöten olivat mustina
Pekka Sivula, Jalasjärvi
– Jalasjärven keskustassa Lamminjärvellä oli paikallisen liikennöitsijän vanhojen renkaiden polttotalkoot. Valakiaan vietiin silloin kaikenlaista, jäteöljyäkin. Se oli paree, mitä mustee savu tuli, Pekka Sivula muistelee aikaa ilman säädöksiä.
– Kun nokivalakia paloi, ihmisten pyykit Hirvikylää (5-10 kilometriä tapahtumapaikalta) myöten olivat mustina, Pekka Sivula muistaa vähemmän iloiset yhteydenotot.
Kokosta karanneen tulen perään Pekka Sivula joutui lähtemään työurallaan vain hyvin harvoin.
– Järjestäjät ovat aika hyvin vartioineet valakiat. Mitään isompaa ei ole palanut, vain heinikkoa joskus vähän matkaa, Pekka Sivula kertoo.
Suurta huvia
Jokipii-Ahon kyläyhdistyksen kokko sijaitsee aivan kolmostien kupeessa lähellä Kurikan rajaa Rislapuun alueella. Iltahämärässä roihuava kokko on ollut vuosia yleisömagneetti.
– Täällä käy satoja ja taas satoja ihmisiä. Jotkut ovat kertoneet lähteneensä Tampereelta saakka vain ajelemaan Etelä-Pohjanmaalle nähdäkseen valakiat, Taisto Petäys kertoo.
Tulen taika
Miksi ihmiset vaivautuvat ajamaan pitkiäkin matkoja nähdäkseen tulta?
Valakiaa tuijotetaan, seurustellaan ja parannetaan maailmaa
Taisto Petäys, Jalasjärvi
– Se on vanha taika, että valakiaa tuijotetaan, seurustellaan ja parannetaan maailmaa, Taisto Petäys tietää.
– Ennen joka talossa oli takka, ja talonväki kokoontui takkavalkean äärelle. Siinä myös seurusteltiin, paistettiin ruokaa ja keitettiin kahvia kraakun nenässä. Niinpä nykypäivänäkin metsästäessäkin ne makkaratauot valakian äärellä ovat koko reissun pääasia, Taisto Petäys tuumaa.
– Tuleen tuijottaminen on suurimmaksi osaksi akkujen lataamista tällaisella "mettäverisellä" ihmisellä. Työvuosinakin piti aika ajoin lähteä mökille ja istua nuotion ääressä pari tuntia lataamassa akkuja, Pekka Sivula jatkaa.