Seinäjoen keskussairaalassa toimiva henkinen ensiapu täyttää kaksikymmentä vuotta. Sen syntyyn vaikutti monta asiaa.
– 1976 tapahtui Lapuan Patruunatehtaan räjähdys ja 1988 matkustajakoneturma Rengonharjulla. Sitten sattui Ilmajoella iso tulipalo, jossa menehtyi useita ihmisiä. Siinä yhteydessä alettiin miettiä, miten autettaisiin omaisia ja läheisiä, kertoo henkisen ensiavun alkuvaiheista toiminnan nykyinen johtaja, psykoterapeutti Mirja Fältmars.
Hea-toiminta polkaistiin käyntiin päivystysklinikan toimesta mm. henkilökunnan koulutuksin. Virallisesti toiminta alkoi vuonna 1995. Tarvetta on ollut.
– Vuonna 1996 meillä on tilastoitu 46 lähtöä ja viime vuonna (2014) 287 tapausta. Vuonna 2013 tapauksia oli 438, Fältmars listaa.
Vapaaehtoisvoimin
Mirja Fältmarsin mukaan Seinäjoen keskussairaalassa tarjottava henkinen ensiapu on ainutlaatuista edelleen, vaikka toiminta 20-vuotisjuhlaansa viettääkin. Samankaltaista toimintaa löytyy Porista.
– Voisi sanoa, että meillä oltiin kaukaa viisaita. Sairaalan johto on ollut toiminnallemme hyvin suopea ja on mahdollistanut sen, Fältmars kehuu.
Hea-toiminnassa on mukana parikymmentä vapaaehtoista. Vaikka työn tekijöitä on vielä riittänyt, tungosta ei ole.
– Tätä työtä tehdään varmasti sydämestä. Päivystäjäksi lähteminen on aika pitkä tie. On koulutusta, me haastattelemme, on koeaika ja ennen kuin lähdetään tekemään työtä yksin, ollaan toisen mukana. Se on omanlaisensa porukka, joka tekee tätä työtä, Mirja Fältmars.
– Pyrimme kouluttamaan sairaanhoitopiirin henkilökuntaa vuosittain ja sieltä rekrytoimaan tekijöitä, mutta ihmisethän myyvät vapaa-aikaansa. Jos olet perheellinenkin, olet kuitenkin lähtövalmiudessa päivystysajan.
"Suuret korvat ja pieni suu"
Hea-toiminnan alkaessa ihmisten kohtaamiset tapahtuivat pääsääntöisesti ensiapupoliklinikalla. Nykyään palvelua käyttää koko sairaala.
– Voimme esimerkiksi kohdata sellaisen henkilön tai hänen omaisiaan, joka on saanut vakavan diagnoosin, Mirja Fältmars kertoo.
Fältmars on ollut mukana hea-toiminnassa vuodesta 2002 ja sen johtajana vuoden ajan. Vaikka aloittamisen yhteydessä kohteena olivat omaiset, on sairaalan henkilökunnasta tullut yhä tärkeämpi toiminnan kohde.
– Olemme myös henkilökuntaa varten, joka joutuu yllättäviin tilanteisiin. Teemme henkilökunnan kanssa tilanteista purun, jotta ihmiset olisivat taas työkykyisiä ja pystyisivät jatkamaan töitään, Mirja Fältmars kertoo.
– Henkisellä ensiavulla on ollut varmasti erittäin suuri merkitys. Me autamme shokkivaiheessa, että ihminen pääsee surussaan eteenpän. Se, että ihmiset pystyvät palaamaan töihin ja työkyky säilyy, ovat minusta aika isoja asioita.
Kokeneen vapaaehtoisen mukaan työssä eteen tulevat tilanteet ovat moninaisia.
– Niitä ei voi opetella kirjoista. Vuodet tekee aika paljon ja se, että tehdään työtä, opettaa. Meillä on oltava suuret korvat ja pieni suu, Mirja Fältmars sanoo.