Käävät kiehtovat monia metsän kulkijoita. Niiden hauskat muodot, värit ja oudot kasvupaikat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Jotkut käävät kasvavat pitkin puiden runkoa ja ovat kuin kerrostalon rappukäytävä ylös taivaaseen. Jotkut vanhojen lahopuiden käävät ovat puolestaan niin pikkuruisia, ettei niitä edes näe sammaleen alta.
Jotkut innostuvat käävistä niin paljon, että haluavat tutustua kääpien maailmaan jopa suurennuslasin kanssa. Tutkimusmatka onnistuu vaikka paikallisten luontoharrastajien kanssa.
Varhain keväällä saattaa löytää myös ylivuotisia kääpiä.
Unto Söderholm
– Kevät on kääpäköyhää aikaa, mutta toisaalta kääpien bongailu on helpompaa kuin kesällä, kertoo Hämeenlinnan Ahvenistolla kääpiä tarkkaillut kotelosienitutkija Unto Söderholm.
Söderholmin mukaan varhain keväällä saattaa löytää myös ylivuotisia kääpiä.
Loisia tai lahottajia
Käävät ovat sieniä, jotka kasvavat yleensä puussa joko loisena tai lahottajana. Esimerkiksi monivuotinen männynkääpä on männyn loinen eli se tappaa puun hitaasti, mutta varmasti.
Osa käävistä on monivuotisia, kuten taulakääpä, mutta osa niistä on myös yksivuotisia kuten pökkelökääpä.
Se tappaa puun hitaasti, mutta varmasti.
Unto Söderholm
– Lehtipuilla saattaa olla enemmän kääpiä kuin havupuilla, arvioi tamperelainen Unto Söderholm. Hän bongaa pystyyn kuolleesta lepästä yksivuotisia lepänkääpiä, jotka kasvavat puun rungolla päällekkäin kuin hyllyinä.
Söderholm kertoo, että voikääpä kasvaa usein lepänkäävän päällä.
Kuusenkynsikääpä on yleisin kääpälaji kuusella. Samantapainen on männynkynsikääpä, mutta sitä esiintyy männyn lisäksi myös kuusella.
– Yleinen suomalainen kääpälaji on kantokääpä, jota löytyy kuolleista lahopuista, opastaa Söderholm. Kantokääpiä löytyy Ahvenistolta niin kannoista kuin kaatuneiden lahopuiden rungoilta.
Lehtipuun lahottajasta sytykkeitä
Vanha kansa tiesi miten kääpiä voi käyttää hyödyksi. Taulakäävästä tehtiin aikanaan sytykkeitä ja arinakääpää puolestaan käytettiin tulen säilyttämiseen uunissa.
– Kääpiä voidaan käyttää myös tekstiilivärjäyksessä, kertoo Unto Söderholm löytäessään pihlajasta okrakäävän.
Lisäksi Ahvenistolla kasvaa myös kymmenkunta silmälläpidettävää kääpälajia, joista runsain on ruostekääpä.
Kuusenkäpynahikainen on kevään ensimmäisiä helttasieniä. Söderholmin mukaan se on syötävä, lievästi mantelinmakuinen.
Nastakka on kuin koru, puun päällä on kuin pieniä nastoja mattona.
Unto Söderholm
Maallikon silmin erikoinen tuttavuus on maassa lojuvassa oksan kappaleessa kasvava nastakka, joka on värjännyt kasvualustansa sinivihreäksi. Söderholm arvelee, että värin takana on joko patina- tai vihernastakka.
– Nastakka on kuin koru, puun päällä on kuin pieniä nastoja mattona, kuvailee luupilla nastakkaa tutkinut Söderholm.