Filosofian maisteri Kimmo Aronsuu on selvittänyt akvaattisten tieteiden väitöskirjassaan vesistörakentamisen ja säännöstelyn sekä erilaisten elvytystoimenpiteiden vaikutuksia Kalajoen ja Perhonjoen nahkiaiskantoihin. Lisäksi hän tutki nahkiaisen elinympäristövaatimuksia ja käyttäytymistä. Väitöstilaisuus järjestetään tulevana perjantaina.
Yksi tutkimustuloksista on erityisen mielenkiintoinen ja vahvistaa alueen nahkiaisenpyytäjien näkemyksiä kuun vaikutuksesta saaliiseensa.
– Vähän ennen täyttä kuuta nahkiainen vielä ui pyydykseen, mutta kun tulee täydelle kuulle ja viikko sen jälkeen on huonoa pyyntiaikaa. Sen jälkeen kun kuu alkaa pienetä, saaliiden pitäisi taas parantua, kertoi nahkiaisenpyytäjä Ahti Penttilä Yle Keski-Pohjanmaan haastattelussa viime lokakuussa.
Aronsuun tutkimuksen mukaan kuun valaistuksen lisääntyminen todella vähentää vaellusaktiivisuutta. Radiotelemetriaseurannan perusteella vaikuttaa siltä, että myös siltojen valaistus saattaa hidastaa merkittävästi aikuisten nahkiaisten vaellusta.
– Jos jatkotutkimukset tukevat tätä havaintoa, siltojen valaistukseen tulisi tehdä sellaisia muutoksia, jotka vähentävät jokeen suuntautuvan valon määrää, väitöksessä todetaan.
Tutkimuksen mukaan jokeen nousevien nahkiaisten vaellusaktiivisuus kasvaa, kun sekä joen virtaama että mereltä jokisuuta kohti puhaltavan tuulen voimakkuus kasvavat ja veden lämpötila laskee nopeasti.
Taantuneita nahkiaiskantoja voidaan jossain määrin elvyttää
Aronsuun tutkimuksesta selviää myös, että perkauksilla, pengerryksillä, lyhytaikaissäännöstelyllä ja joen patoamisella on merkittäviä haittavaikutuksia nahkiaispopulaatioihin.
Taantunutta populaatiota on mahdollista elvyttää muutaman viikon ikäisten toukkien istutuksilla.
– Kuitenkin 15 miljoonan toukan vuotuinen istutus yhdessä ylisiirtojen kanssa kompensoi vain pienen osan Perhonjoen vesistörakentamisen aiheuttamasta haitasta, väitöksessä sanotaan.