Puolialaston nainen seisoo jalat harallaan ja tuijottaa julkeasti kameraan. Huulet ovat provosoivasti raollaan ja silmät kutsuvat makuukamariin. Bikininaisen taustalla lukee kissankorkuisin kirjaimin: Are you beach body ready? Onko vartalosi valmis rannalle?
Palasin juuri viikon lomalta Lontoosta. Kuusi vuotta Briteissä asuneena tiesin jo entuudestaan, että saarivaltion asujaimistolla on kerrassaan hurmaava tapa kuohahdella milloin mistäkin.
Tällä kertaa maa kuohui kyseisestä bikininaisen mainosjulisteesta, jolla Protein World -yhtiö markkinoi laihdutustuotteita. Feministit olivat nousseet barrikadeille, beach bodya vastaan suunnattu nettiadressi oli kerännyt kymmeniätuhansia nimiä ja olipa yhtiö saanut myös pommiuhkauksia.
En äkkiseltään ymmärtänyt, mikä kyseisessä kuvassa herätti niin vahvoja emootioita ja miten kuva poikkesi tuhansista muista uima-asuisten ihmisten mainoskuvista, mutta kollektiivisissa tunnekuohuissa on harvoin kyse järjestä – vain subjektiivisista fiiliksistä. On helppo heittäytyä mukaan ihanaan, yhteiseen tunneorgiaan, kun koko kaveripiiri paheksuu samaa mainoskuvaa ja levittää sitä Facebookissa. Pakkohan siinä on olla jotain todella syntistä!
Britannia on suurten tunteiden, kuohujen ja mediaskandaalien luvattu maa.
Esimerkiksi terveyspaniikkeja Briteissä on milloin mistäkin. Muistan ikuisesti, kuinka eräs tabloid-lehti kirjoitti lintuinfluenssasta kannessaan: We are all going to die! Kuolemme kaikki!
Eräs kummallisimmista ja epärationaalisimmista ilmiöistä saarivaltiossa on kuningasperhe.
Britanniassa kohkattiin matkani aikana tietysti myös tulevasta siniverisestä. Prinssi Williamin puoliso Kate oli viimeisillään raskaana – Buckinghamin palatsin edessä päivysti uutiskanavien autoja yötä päivää, tv-kanavat haastattelivat naisia, jotka olivat samassa raskausvaiheessa Katen kanssa, rojalistit huusivat ja itkivät, media puhui Great Kate Waitista.
On täysin käsittämätöntä, että tasa-arvon ideaalia hehkuttavassa sivistysvaltiossa on edelleen räikeän epätasa-arvoisia ja epädemokraattisia instituutioita, jotka nielevät rahaa ja joissa ihmisiä nostetaan absurdeihin elinympäristöihin kuin häkkieläimiä – ja pelkästään sen perusteella, mihin perheeseen he ovat sattuneet syntymään.
Mutta kuningasperheen avulla ihmiset saavat päivittäisen tunnepiikkinsä. Paparazzit vainoavat perheen jäseniä kellon ympäri ja aiheuttivat jopa prinsessa Dianan kuoleman. Tabloidit tahkoavat kruunupäillään rahaa, ja ihmiset saavat jännitystä ja pakollisia tunnekuohuja elämäänsä.
Käytäntö ei mitenkään poikkea esimerkiksi Nepalin tavasta valita vastasyntyneiden tyttölasten joukosta kumari, neitsytjumalatar, jota rahvas voi palvoa.
Nepalilaista tottumusta länsimainen ihminen pitää kuitenkin hieman primitiivisenä. Samaan aikaan me kyseenalaistamatta hurraamme ja iloitsemme, kun meille täysin tuntemattomalle pariskunnalle syntyy tytär.
**Suomessakin media **lähtee mukaan järjettömyyteen ja otsikot huutavat, kuinka pikkuprinsessa on saanut nimen: Charlotte! Ajatella! Niin ihanaa!
Aivan sama. Minua ei ihan oikeasti kiinnosta, saiko pikkuprinsessa nimen ja mikä se nimi oli. Eikä pitäisi kiinnostaa ketään muutakaan.
Tällä viikolla Britanniassa on muuten myös parlamenttivaalit, joissa ratkaistaan pitkälti maan tulevaisuus EU:ssa ja mahdollisesti myös koko EU:n suunta, mutta ne eivät kiinnosta kuin pientä osaa kansasta. Tärkeää on sen sijaan fiilistellä siitä, minkä värisessä mekossa Kate poistuu synnytyssairaalasta.
Monarkia on jäänne, joka olisi pitänyt lakkauttaa jo ajat sitten. Ihmisistä ei saisi tehdä eläintarhan häkkieläimiä pelkästään meidän ahnaan tunne-elämämme takia. Charlotte-vauva on varmasti suloinen ja ihana kuten kaikki muutkin vauvat, mutta yhtä lasta ei saisi nostaa puolijumalan asemaan tyydyttämään meidän kyltymätöntä tirkistelyviettiämme. Järkeäkin voisi käyttää, ei vain tunnetta.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja