Kuntien tehostamistoimenpiteet ja säästöt ovat ajaneet sosiaalityöntekijät ahtaalle.
Jyväskylän yliopiston tutkija Maija Mänttäri-van der Kuip on tehnyt osana väitöstukimustaan laajan kyselyn kuntien sosiaalityöntekijöille heidän jaksamisestaan. Kyselyn tuloksista syntynyt palkittu artikkeli kertoo karua kieltään sosiaalityöntekijöiden kasvavasta työpahoinvoinnista.
Valtaosa työntekijöistä koki työhyvinvointinsa heikentyneen viime vuosina.
– Monet joutuvat tekemään työtään ammattietiikan vastaisesti eli eivät voi tehdä sitä niin hyvin kuin haluaisivat, Maija Mänttäri-van der Kuip sanoo.
Huonoimmin jaksavat ne, joilla tehokkuuspaineet ovat lisääntyneet.
– Pahimmillaan yhdellä työntekijällä voi olla satakin asiakasta. Silloin ei voi käyttää riittävästi aikaa asiakkaan tilanteen miettimiseen. Ja kun aikaa ei ole, on riski, että jotakin jää huomaamatta eikä asiakas saa asianmukaisia palveluita, tutkija linjaa.
Kiirettä, muttei toivottomuutta
Jyväskyläläiset sosiaalityöntekijät Salla Tolppila ja Anna Hotanen myöntävät, että kiire kuuluu arkeen.
– Toki, työn touhussa ollaan tiiviisti, mutta ihan hyvää meille kuuluu, Salla Tolppila sanoo.
Me ei pystytä auttamaan lapsia ja vanhempia, jos olemme itse lopen uupuneita.
Salla Tolppila ja Anna Hotanen
– Työ on pääsääntöisesti palkitsevaa, siksi mekin olemme viihtyneet täällä niin pitkään, Anna Hotanen säestää.
Tolppila ja Hotanen työskentelevät lastensuojelussa, missä perheiden tilanteet ovat vaativia.
– Työtä on niin paljon, että täytyy myös oppia rajaamaan asioita yksityiselämässä. Me ei pystytä auttamaan lapsia ja vanhempia, jos olemme itse lopen uupuneita, naiset linjaavat.
Kiitos voi tulla vuosien päästä
Tolppila ja Hotanen myöntävät, että työn mielekkyys syntyy siitä, että työnsä voi tehdä hyvin.
– On tärkeää, että voi vaikuttaa työhönsä. Sen pitää olla laadukasta ja eettisesti kestävää, naiset linjaavat.
Sosiaalityöntekijät eivät ole kaikkein helpoimmin johdettavissa oleva joukko, kun me asetutaan sinne asiakkaan puolelle.
Salla Tolppila
Kummatkin painottavat, että pysyviä työntekijöitä pitää olla riittävästi ja työmäärän on oltava hallittavissa.
– Jos työtä on liikaa, työntekijät äänestävät jaloillaan. On myös kohtuutonta vaatia, että asiakkaat kestäisivät jatkuvaa muutosta ja kertoisivat asioistaan aina uudelle työntekijälle, sanoo Hotanen.
Kummatkin kiittelevät työantajaa ja työyhteisöä, jotka tarjoavat tukea. Työpaikalla on pohdittu paljon jaksamista.
– Sosiaalityöntekijät eivät ole kaikkein helpoimmin johdettavissa oleva joukko, kun me asetutaan sinne asiakkaan puolelle, Salla veistelee.
Joskus kiitos työstä näkyy vasta vuosien päästä, kun asiakkuus on jo päättynyt.
– Kun kuulee asiakkaalta itseltään tai joltakulta muulta, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan, se palkitsee, Tolppila ja Hotanen tietävät.
YTM Maija Mänttäri-van der Kuip työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella ja väittelee sosiaalityön oppiaineesta 29. toukokuuta. Hänen artikkelinsa ”The deteriorating work-related well-being among statutory social workers in a rigorous economic context” palkittiin huhtikuussa Eurooppalaisen sosiaalityön tutkimuksen seuran artikkelipalkinnolla.
Tutkijaa ja sosiaalityöntekijöitä Yle Keski-Suomelle haastatteli Riikka Pennanen.