Inarinsaamelaisessa yhteisössä keskustellaan siitä, voiko kansan tai kansanosan identiteettiä varastaa ja kuka saa edustaa inarinsaamelaisia.
Vimeisin keskustelu lähti siitä, kun pitkäaikainen inarinsaamelaisvaikuttuja Ilmari Mattus julkaisi Anarâš- eli Inarinsaamelainen-lehden uusimmassa numerossa mielipidekirjoituksen Identiteetsuáládem, Identiteettivarkaus.
Mattus syyttää kirjoituksessaan epäsuorasti saamelaislakihankkeissa aktiivisesti toiminutta Inarinsaamelaiset- eli Anarâšah-yhdistystä identiteettivarkaudesta.
– Jos jokin ryhmä alkaa käyttää tietyn kansan nimeä niin, että osa kyseisestä kansasta ei hyväksy nimen käyttämistä, niin silloin kyseessä olisi identiteettivarkaus, tai ainakin -sieppaus. Vaikka ryhmä käyttääkin kansan nimeä, niin sen todelliset omistavat eivät voi vaikuttaa siihen, miten tämä ryhmä käyttäytyy, ketkä ryhmään kuuluvat ja millaisia lausuntoja ryhmä antaa.
– Jos esimerkiksi jokin ryhmä alkaisi käyttää nimeä Pohjoissaamelaiset ry., niin syntyisipä melkoinen hässäkkä varsinkin Suomessa,mutta myös Ruotsissa ja Norjassa. Jokainen varmasti tietää, mistä ryhmästä tässä on kyse, Mattus kirjoittaa.
Inarinsaamelaisten edustaminen nousi framille jo viime syksynä, kun inarinsaamelainen Jouni "Haikonen" Aikio keräsi inarinsaamelaisten yksityishenkilöiden vetoomuksen tukeakseen saamelaiskäräjien virallista näkemystä saamelaismääritelmäasiassa.
Aikio sanoi silloin, että on tärkeää, että myös yhdistystoiminnan ulkopuolella olevien inarinsaamelaisten ääni tulee saamelaisasioissa kuuluville.
Inarinsaamelaiset ry. on poliittisesti aktiivinen yhdistys
Kiistanalainen Inarinsaamelaiset ry. eli Anarâšah rs. on tuttu instanssi monille saamelaispolitiikkaa viime vuodet seuranneille.
Närää on aiheuttanut se, että julkisessa keskustelussa on voinut syntyä se mielikuva, että Inarinsaamelaiset-yhdistyksen lausunnot edustaisivat kaikkien inarinsaamelaisten mielipidettä.
Yhdistys ja sen ivalolainen puheenjohtaja Anu Avaskari ovat viimeisten vuosien ajan olleet saamelaiskäräjien politiikan äänekkäimpiä kriitikoita ja heidän ajatuksensa ovat saaneet paljon palstatilaa medioissa. Avaskari on myös saamelaiskäräjien jäsen.
Yhdistys on antanut aktiivisesti lausuntoja saamelaislakihankkeiden yhteydessä ja käynyt usein valiokuntien kuultavana esimerkiksi saamelaiskäräjälain uudistamisyrityksen ja alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169 -sopimuksen ratifioimispyrkimyksen yhteydessä.
Yhdistys ei muun muassa hyväksynyt alkuperäiskansaoikeuksien ILO 169 -sopimuksen ratifiointiesitystä ehdotetussa muodossa.
Yhdistys on myös liputtanut sellaisen saamelaismääritelmän puolesta, jossa polveutuminen saamelaisista esi-isistä – ei niinkään saamen kieli – ja polveutumisen todistaminen vanhoin asiakirjoin on keskiössä saamelaisen määrittelemisessä.
Inarinsaamelaisten toinen suuri yhdistys, Inarinsaamenkielen yhdistys _Anarâškiela servi, _on perinteisesti pysytellyt kaukana politiikasta.
"Taustalla on hajoita ja hallitse -strategia"
Inarinsaamelaiset ovat nimeään monimuotoisempi ryhmä, sillä inarinsaamelaissukuisia henkilöitä asuu paljon myös Utsjoella – Veikko Holmberg on yksi heistä.
Holmberg näkee, että Inarinsaamelaiset ry:n takana on _divide et impera- _eli hajoita ja hallitse -strategia, erityisesti suhteessa saamelaisten vaaleilla valittuun kulttuuri-itsehallintoelimeen saamelaiskäräjiin.
– Tässä täytyy olla takana jokin ulkopuolelta tuleva aikomus hajoittaa vähän saamelaisia ja osoittaa, että he eivät ole samaa mieltä eivätkä tue ajatuksia, joita saamelaiskäräjillä tai muuten saamelaisyhteisössä on. Yhdistyksen nimellä halutaan antaa sellainen kuva, että yhdistyksen lausuntoja takana olisi mukana koko inarinsaamelainen yhteisö.
Tosiasia on, ettei Inarinsaamelaiset ry edusta kaikkien inarinsaamelaisten ajatuksia.
– Tosiasia on eri, sillä myös inarinsaamelaisten keskuudessa on paljon erilaisia mielipiteitä eikä tämä yhdistys edusta kaikkien inarinsaamelaisten ajatuksia. Tämä kyseinen yhdistys edustaa lähinnä saamelaiskäräjien opposition näkemystä. Itse tunnen aivan erilaisia inarinsaamelaisia, Holmberg sanoo.
Inarinsaamelaiset-yhdistyksen puheenjohtaja kiistää identiteettivarkauden
Inarinsaamelaiset- eliAnarâšah-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari ei näe yhdistyksen nimessä ongelmaa.
– Yhdistys perustettiin 2007 ja silloin koolla ollut laaja joukko inarinsaamelaisia päätyi tähän nimeen, sillä sen nähtiin kuvaavan parhaiten yhdistystä, jonka tavoitteena on edunvalvonta. Aiemmin ei ollut kuin Anarâškiela servi, inarinsaamenkielen yhdistys, ja Anarâšah, Inarinsaamelaiset, sopi siihen jatkeeksi.
Anu Avaskari kiistää myös identiteettivarkauden.
Kuka toinen inarinsaamelainenkaan voisi sanoa, että jotkut toiset eivät ole inarinsaamelaisia. Tämä on tässä aika hämmästyttävä näkökulma, että toisen identiteetistä voisi päättää.
– Missään tapauksessa identiteettivarkaudesta ei ole kysymys. Kuka toinen inarinsaamelainenkaan voisi sanoa, että jotkut toiset eivät ole inarinsaamelaisia. Tämä on tässä aika hämmästyttävä näkökulma, että toisen identiteetistä voisi päättää. Tämähän koskee tätä yleistä saamelaistilannetta, että on enemmistöjoukko, joka myös haluaa, että osalla saamelaisväestöä ei olisi oikeutta omaa identiteettiinsä. Muissa Pohjoismaissa ei tällaista ongelmaa ole, Avaskari sanoo.
– Identiteettivarkaussyytös on aika vakava, joten mieluummin haluaisin, että tällaisen mielipiteen ilmaisijat pohtisivat sitä asiaa, että tässäkin tapauksessa kyseessä on henkilö, joka tuntee laajasti inarinsaamelaiset henkilöt ja suvut, niin olen hyvinkin hämmästynyt tällaisesta kannanotosta.
Avaskari: Yhdistystä on myös kiitelty inarinsaamelaisten aseman nostamisesta esille
Avaskari ei myöskään näe, että yhdistys olisi pyrkinyt esiintymään koko inarinsaamelaisen kansan edustajana.
– Kaikessa toiminnassahan me aina korostamme yhdistystä. Toisaalta inarinsaamelaiset on niin pieni kansa, noin tuhat henkilöä ja meillä on jo kolmasosa jäsenenä ja tämä on tätä aktiiviväestöä. Ehkä yhdistystä perustettaessa ei osattu ottaa huomioon, että ihan kaikki eivät ole kiinnostuneita edunvalvonnasta tässä muodossa, mutta yhdistys on kuitenkin kaikille avoin.
Yhdistyksen jäsenistä suurin osa on saamelaisia, Anu Avaskari on useaan otteeseen jo aikaisemminkin painottanut.
– Meidän jäsenistöstä hyvin vähäinen osa tällaisia, jotka eivät ole päässeet vaaliluetteloon ja enemmistö jäsenistä on saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevia henkilöitä. Toisaalta se, että kuinka paljon meidän ääni sitten on kuulunut tai miltä se joidenkin silmissä näyttää, niin se pitäisi ottaa mieluummin positiivisena, että inarinsaamelaisten asemaa haluttu nostaa ja tuoda esille. Tästä on tullut yhdistykselle positiivistakin palautetta, että vihdoinkin on inarinsaamelaisten asioita nostaa esille, Avaskari sanoo.
Kansan identiteetin varastamista on tutkittu hyvin vähän
Identiteetti- eli henkilötietojen varastaminen yksityishenkilöliltä tai yrityksistä ei ole Suomessa tällä hetkellä rikos. Oikeusministeriö on valmistelemassa lakia, joka tekee itse identiteettivarkaudesta rikoksen. Lain pitäisi tulla voimaan syksyllä.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että kokonaisen kansan mahdollinen identiteetin varastaminen on vähän tutkittu alue.
Onhan se tämäkin tietyllä tavalla identiteettivarkautta, jos alkaa esiintyä ikään kuin olisi oikeus esiintyä jonkun tahon edustajana.
– Problematiikka kuulostaa oikeudellisesti yllättävältä ajatukselta, mutta kun sitä miettii, niin onhan se yhtä lailla mahdollista kuin henkilönkin identiteetin ottaminen luvatta omaan käyttöönsä. Kansan identiteetin problematiikkaa ei varmaankaan ole tutkittu vaan kansoihin tai kansanryhmiin liittyvät jutut ovat liittyneet kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai vastaaviin juttuihin. Tästä näkökulmasta, että joku alkaisi esiintyä jonkun ryhmän nimissä ilman lupaa, ei ole tiettävästi pohdittu.
Jos lakiin haluttaisiin myös kansan identiteetin varastaminen, niin taustatyö pitäisi tehdä perusteellisesti.
– Käsittääkseni tässä on kaksi pulmaa: määrittely ja kriminalisoinnin tarpeen perusteleminen ryhmälle aiheutuvan vahingon tai haitan kautta. Sanoisin, että pitäisi olla tietty kansanosa, vaikkapa saamelaiset yhtenä esimerkkinä, että se voitaisiin tarkkarajaisesti määritellä, ketä ryhmään kuuluu. Kriminalisointia ajatellen pitäisi tietysti pystyä määrittelemään mikä on se vahinko, joka aiheutuu siitä, että joku esiintyy jonkin kansanryhmän nimissä, Tolvanen kertoo.
Professori: Valtionhallinto ottaa organisoituneet järjestöt tosissaan
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää hyvänä ajatuksena tehdä lisäselvityksiä kansan identiteetin varastamisesta.
– Kyllä minusta tämäkin asia pitäisi selvittää. Olisi mielenkiintoista arvioida sitä, että missä määrin ylipäätään tällaista esiintyy, pitäisikö siihen lainsäädännöllä jotenkin puuttua ja miten. Viimeisenä keinona aina kaikissa asioissa tulee rangaistavaksi säätäminen. Voisi myös miettiä, että onko muita keinoja, joilla sellaisen esiintymisen voisi estää, rajoittaa tai ehkäistä.
Näetkö henkilökohtaisesti juridisia ongelmia siinä, että joku taho pyrkii näyttäytymään laajemman yhteisön edustajana vaikka se koko ryhmä ei olisikaan antanut tälle toimijalle suostumusta, mutta sitten nämäkin jotka eivät ole antaneet suostumustaan tulevat niin sanotusti edustetuiksi haluamattaan? Täyttääkö tämä miltään osin identiteettivarkauden tunnusmerkkejä?
– Onhan se tämäkin tietyllä tavalla identiteettivarkautta, jos alkaa esiintyä ikään kuin olisi oikeus esiintyä jonkun tahon edustajana. Jos ajatellaan demokraattista vaikuttamista ja päätöksentekoa, niin sen kannaltahan se on hyvin suuri ongelma, jos jonkun kansanosan puolesta esiintyy sellainen henkilö tai muu taho, jolla ei ole siihen oikeutta ja semminkin, jos vielä toimii tavalla, joka itse asiassa koituu sen kansanosan vahingoksi tai haitaksi. Kyllä siihen ihan oikeasti demokraattisen yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmän kannalta liittyy ongelmia.
Yhdistyksen esiintyminen luvatta jonkun tahon edustajana on vakavampaa kuin yksittäisen henkilön vastaava toiminta, sanoo professori.
– Jos vaikka minä alkaisin esiintyä saamelaisten puolesta, niin ei minua kukaan tosissaan ottaisi, mutta jos perustetaan joku yhteisö, joka väittää edustavansa jotain kansanosaa, niin sehän on paljon vahingollisempaa ilman muuta. Organisoitunut järjestöhän otetaan yleensä vaikkapa valtionhallinnon puolella paljon enemmän tosissaan. Organisaatiolla on paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa jonkun ryhmän puolesta, Matti Tolvanen sanoo.