Fredriksonin ylioppilaslakkien tekeminen aloitettiin Jyväskylässä vuonna 1892. Tänään perjantaina ompelukoneet Vaajakoskella pysähtyvät, kun M.A.S.I Comapany siirtää lakkien valmistamisen Keiteleelle Pohjois-Savoon, jossa jatkossa ommellaan vuosittain noin 30 000 ammattilakkia, joista valtaosan painavat päähänsä ylioppilaat.
Valkolakin tarinassa alkaakin uusi luku, sillä jatkossa lakkia ei ole enää kokonaan kotimaisen taidon näyte: kankaat leikataan tulevaisuudessa automaattileikkurilla, todennäköisesti Virossa.
Palautuksia tai korjauksia ei meille tule.
Ompelija Seija Tikka
Pitkä historia on Jyväskylässä otettu vakavasti, ja lakkeja on ommeltu suurella ammattiylpeydellä.
– Hyvällä sydämellä tehtiin loppuun asti. Meillä on ollut Suomen parhaat ompelijat yksikössämme. Haikeus iskee, sille ei voi mitään tuotantovastaava Pirkko Lemetyinen sanoo.
Tyytyväisyys omiin saumoihin
Lemetyisen mukaan monilla työntekijöillä on yli 30 vuotta takana työuraa vaatetuksen parissa ja kaikki ompelijat jättävät tuotannon siirtymisen yhteydessä työelämän.
Tuotepäällikkö Katja Helén on aikaisemmin kertonut Yle Keski-Suomelle ihailevansa suuresti ompelijoiden ammattitaitoa.
– Kokkeja arvostetaan ja kaikki haluavat kokkikouluun, mutta kun ajattelen ompelijoita, he ovat niin taitavia, eikä heidän työtään arvosteta tai siitä olla valmiita maksamaan. Matti Meikäläinenkin saa jotain ruokaa aikaiseksi, mutta pistetäänpäs sellainen ompelemaan.
Vuodesta 1969 ompelijana työskennellyt Seija Tikka tuntee suurta ylpeyttä lakkien teosta.
– Omiin saumoihin täytyy olla tyytyväinen. Palautuksia tai korjauksia ei meille tule. Kyllä tarkkuus ja laatu ovat työssä tärkeimmät asiat.
Jos lakin lippa rikkoutuu juhlien tiimellyksessä tai vaikkapa koiran hampaissa, se on voitu tehtaalla korjata.
– Silloin lakki puretaan alkutekijöihinsä, laitetaan uusi lippa ja remmi. Tarpeen mukaan myös päällistä voidaan korjata.
Pirkko Lemetyistä ja Seija Tikkaa haastatteli Marja Roiha.