Opetus- ja kulttuuriministeriön esitys 2020-luvun koulutustarpeesta perustuu ennustukseen siitä, millä aloilla työvoimaa tulevaisuudessa tarvitaan. Toisaalta on tehty poliittinen arvovalinta aloista, jotka nähdään kehittämisen arvoisiksi maamme tulevaisuuden kannalta. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajan, Petri Koikkalaisen, mukaan kulttuuri ja humanismi eivät selvästikään kuulu esityksen tekijöiden mukaan kehittämisen arvoisiin aloihin.
– OKM:n linjaus on elinkeinolähtöinen enemmän kuin sivistyspoliittinen. Linjauksessa on vahvoja viittauksia pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan. Merkittävimmät panostukset tehdään insinööritieteisiin, Koikkalainen sanoo.
Insinööri suunnittelee ja ekonomi myy
Suomalainen koulutusrakenne on Koikkalaisen mukaan ollut jo pitkään kansainvälisesti poikkeuksellinen sikäli, että se on painottunut voimakkaasti tekniikkaan ja kauppatieteisiin.
– On ajateltu varmaan siihen tapaan, että insinööri suunnittelee tuotteen ja ekonomi myy sen maailmalle. Mutta tässäkin mallissa on ongelmansa, kuten viime aikoina on nähty.
OKM:n esityksessä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta koulutuspaikkoja vähennetään nykyisestä 12 200:sta 11 550:een. Liikeatalouden koulutusmääriä voisi Koikkalaisen mukaan tarkastella kriittisesti.
– Liiketaloustiede on Suomessa poikkeuksellisen suuri koulutusala. Kun monissa muissa maissa vallitsee tasapaino yhteiskuntatieteiden, hallinnon ja kauppatieteiden alalla, niin meillä Suomessa liiketaloustiede yksistään on saanut yli puolet näiden kolmen tieteenalan opiskelupaikoista, Koikkalainen ihmettelee.
Kokonaisia tieteenaloja vaarassa
Kulttuurin alan koulutuspaikkojen yli kolmanneksen vähennys yksipuolistaisi Koikkalaisen mukaan suomalaista koulutusrakennetta entisestään. Vaarassa olisivat etenkin pienet kulttuurialan opetusyksiköt.
– Kulttuurin lähes 40 prosentin vähennys on mittaluokassaan erittäin raju esitys. Kun sitä aletaan jyvittää pienille koulutusaloille, niin sinne tulee kovia leikkauspaineita. Koulutustarjonnan monimuotoisuus voi tulla uhatuksi, voi mennä kokonaisia tieteenalojakin elinkelpoisuusrajan alapuolelle.
Petri Koikkalainen kritisoi opetus-ja kulttuuriministeriön 2020-luvun koulutustarve-esitystä myös valmistelultaan kapeaksi. Työryhmissä oli hänen mukaan mukana lähes pelkästään virkamiehiä, ei korkeakouluasiantuntijoita.
Koulutussuunnitelmiin mukaan myös alan ihmisiä
– Toivoisin, että suunnittelussa otettaisiin joskus huomioon muukin kuin vain virkamies- ja poliittinen näkemys. Muissa maissa, joissa myös on julkisesti rahoitettuja korkeakoulujärjestelmiä, käytetään muitakin kriteerejä kuin virkamiesnäkemystä tulevaisuuden työpaikoista. Saatetaan esimerkiksi tukea niitä aloja, joiden tieteellinen taso on sillä hetkellä korkea, tai aloja, joihin nuorilla tuntuu olevan suuri motivaatio. Tässä esityksessä ei tällaisia asioita oteta huomioon lainkaan, Koikkalainen sanoo.