Artikkeli on yli 9 vuotta vanha

"Jos uskonnonopetus ja elämänkatsomustieto yhdistetään, toinen katoaa kartalta"

Pitäisikö uskonnonopetus ja elämänkatsomustieto lakkauttaa ja yhdistää kaikille yhteiseksi oppiaineeksi? Ei pitäisi, sanoo kirjailija ja elämänkatsomustiedon opettaja Arno Kotro.

Uuden kansalaisaloitteen mukaan Suomessa olisi aika uudistaa katsomusopetus ja sallia kaikille oppilaille yhteinen katsomusoppiaine. Uskonnonopetuksen tulevaisuudesta keskustelemassa opettaja, kirjailija Arno Kotro ja opettaja Eeva Suhonen, yksi aloitteen vastuuhenkilöistä. Kuva: Yle
  • Eero Mäntymaa

"Kaikille yhteinen katsomusaine peruskouluihin" -kansalaisaloitteelle alettiin kerätä allekirjoituksia torstaina 13. elokuuta. Maanantaihin mennessä niitä oli kertynyt yli 3 000.

Kansalaisaloitteessa vaaditaan katsomus- ja uskonnonopetuksen yhdistämistä yhdeksi kaikille oppilaille yhteiseksi katsomusoppiaineeksi. Tällä hetkellä Suomen kouluissa järjestetään elämänkatsomustiedon lisäksi uskonnonopetusta jopa 13 eri uskontoa varten.

– Etenkin alakoulussa oppilaita ei pitäisi erotella ja leimata, vaan kaikkien pitäisi kuulua samaan joukkoon kun käsitellään näitä aiheita. Nykysysteemi kohtelee eri katsomustaustasta tulevia oppilaita eriarvoisesti, perustelee opettaja Eeva Suhonen, joka on yksi aloitteen vastuuhenkilöistä.

"Ei toimisi reaalimaailmassa"

Elämänkatsomustiedon opettaja ja kirjailija Arno Kotro pitää ajatusta kannatettavana.

– Jos olisimme ihannemaailmassa, olisin sutena käynyt allekirjoittamassa tuon itsekin.

Kotron mukaan reaalimaailmassa ajatus ei kuitenkaan toimisi toivotulla tavalla. Kotron huoli liittyy siihen, että uskonnonopetuksen ja ET:n (elämänkatsomustiedon) yhdistäminen johtaisi jälkimmäisen häviämiseen.

– Meillä on nyt 13 eri uskontokunnan uskonnon opetusta ja yksi ET. Nämä kun laitetaan yhteen pöytään pohdiskelemaan, millainen uudesta aineesta tulisi, siinä korostuisi uskonto hyvin paljon. Jos ET ja uskonnonopetus yhdistetään, se olisi kuin Itä-Saksan ja Länsi-Saksan yhdistäminen. Toinen katoaisi kartalta, Kotro sanoo.

Fuusiossa yksi yhteinen katsomusoppi voisi typistyä hengellisten asioiden käsittelyn sijaan pelkäksi uskontotiedoksi, tai sitten hengellisiä asioita käsiteltäisiin jälleen vain uskonnon vinkkelistä, Kotro epäilee.

– Pelkään, että käytännön toteutuksena se olisi takapakkia aikaan, jolloin kaikki katsomukselliset kysymykset haluttiin nähdä uskonnon kautta.

Suhosen mukaan elämänkatsomustiedon katoamiselta vältyttäisiin huolellisella suunnittelulla ja luottamalla tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden asiantuntemukseen. Suhonen myös luottaa opettajien ammattitaitoon.

– Opetuksen pitää tälläkin hetkellä olla tunnustuksetonta eikä oma vakaumus saa vaikuttaa asiaan, Suhonen sanoo.

"Nykysysteemiä on päivitettävä"

Kotro ja Suhonen ovat yhtä mieltä siitä, että nykysysteemiä on päivitettävä. Kotro haluaisi säästää oppilaat pelkän uskontotiedon pänttäämiseltä, koska uskontoihin liittyvien faktojen tietäminen ei anna oppilaalle eväitä oman elämän suurien kysymysten pohdintaan.

– Nuoret pohtivat esimerkiksi sitä, millaisia nuorisokulttuureja on olemassa, miten sosiaalinen media muokkaa ihmiskäsitystä ja identiteettiä, mitä on seksuaalinen tasavertaisuus, mitä ovat eläinten oikeudet ja niin edelleen. Eihän nämä liity uskontoihin mitenkään. Pitäisi olla katsomusaine, joka lähtee aidosti oppilaiden omasta ilmiömaailmasta.

Kotrolla ei ole tarjota valmista ratkaisua ja siksi aiheeseen liittyvää keskustelua olisi syytä jatkaa. Nyt vireille pantua kansalaisaloitetta mieluisampi ratkaisu voisi olla esimerkiksi molempien – uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon – sisällyttäminen opetusohjelmaan.

Aika ei kuitenkaan ole tällaiselle mullistukselle kypsä, Kotro uskoo. Hän havainnollistaa tätä muistuttamalla, että nykysysteemissä kirkkoon kuuluvat oppilaat eivät voi edes valita ET:n ja uskonnonopetuksen välillä.

– Kun sekään, että kaikki saisi tasavertaisesti valita jommankumman, ei mene nykyilmapiirissä läpi, niin kuinka kummassa yhteisestä katsomusaineesta voitaisiin saada tämmönen ei-uskontovetoinen?