Ajatteletko, että onnellisia ovat he, jotka rakastavat työtään? Oletko koskaan kokenut, ettei sinulla ole kutsumusta oikein mihinkään ammattiin? Yhdysvalloissa tehty tutkimus tuo lohtua heille, joille oma työ on välillä pakkopullaa eikä omaa alaa oikein tunnu löytyvän.
Michiganin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, millä tavalla ihmiset olettavat intohimon työhön löytyvän, ja millaisessa yhteydessä tämä oletus on heidän omien kokemustensa kanssa.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista ihmisistä edusti ajattelua, jonka mukaan intohimo työhön syntyy, kun ihminen on heti alusta pitäen sopiva työhönsä ja löytänyt oikean alansa. Osa ihmisistä kuitenkin koki, että intohimo työhön voi syntyä myös ajan kanssa kehittyen.
Ensimmäistä ajattelua edustavilla työn mielekkyys jo heti uran alussa menee palkkapussin koon edelle työpaikkaa valittaessa. Jälkimmäisen ajattelun edustajille myös palkalla on merkitystä ja työn mielekkyyden he uskovat lisääntyvän ajan myötä esimerkiksi työssä kehittymällä.
Intohimo löytyy molemmissa ajatteluissa
Hitaaseen kehittymiseen uskovilla voi kuitenkin olla aivan yhtä intohimoinen suhtautuminen työhönsä kuin heillä, joille oma ala on ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Amerikkalaistutkimus ei löytänyt näiden ajattelutapojen välillä juurikaan eroja, kun verrattiin tutkimukseen osallistuneiden ihmisten ammatillista tyytyväisyyttä, koettua työn imua ja menestystä sekä vuosituloja.
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkimusjohtajan ja Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakasen mielestä amerikkalaistutkimus tuo tukea ajatukselle, että työtyytyväisyyteensä ja työn imuun voi vaikuttaa. Amerikkalaistutkimuksessa nousee tosin hänen mielestään ehkä korostetusti esiin yksilö ja yksilön ajattelutapa.
– Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että työn imua synnyttää myös työyhteisö. Ja siihen vaikuttavat vuorovaikutus ja johtaminen, ei siis ainoastaan työntekijän oma ajattelutapa.
Hakasen mielestä on kuitenkin hyvä, että näitä kahta eri ajattelutapaa työhon syntyvästä intohimosta nostetaan esiin. Erilaiset näkemykset olisi hyvä välillä muistaa työntekijöitä valittaessakin.
– Kannattaa ehkä ajatella muutakin kuin ihmisen täydellistä yhteensopivuutta tehtävään. Usein tiimeissä esimerkiksi on hyvä olla toisiaan täydentävää osaamista. Ja ihminen, joka ei heti näytä täysin sopivalta tehtävään, voi kehittyä siinä myöhemmin.