Ohjaaja Antti Jokinen saattaa valkokankaalle jo toisen suomalaisen menestyskirjailijan teoksen. Sofi Oksasen Puhdistuksen jälkeen on vuorossa Katja Ketun Kätilö. Vahvan naispääosan elokuvassa kätilö rakastuu SS-joukkojen saksalais-suomalaiseen upseeriin ja lähtee tämän perässä saksalaisten sotaleirille, jossa venäläisiä kidutetaan ja tapetaan.
Lapin sotaa ei ole käsitelty paljon edes Suomessa. Ohjaaja uskoo aiheen kiinnostavan ulkomaillakin.
– Toinen maailmansota on koluttu aihe ja siihen on hyvä löytää uutta kulmaa. Olen kuullut Montrealin ja Shanghain elokuvafestivaaleilta, että elokuva koetaan aika eksoottiseksi.
Tunnustusta elokuvalle on jo tullutt ulkomailta. Krista Kosonen palkittiin kesällä Shanghain kansainvälisellä elokuvafestivaalilla parhaasta naispääosasta Kätilössä.
Liettuassa, Lapissa ja Jäämeren tuntumassa kuvattu elokuva oli usean vuoden projekti. Jokinen on käynyt läpi koko tunneskaalan itkusta nauruun ja uupumukseenKätilönparissa.
– Elokuvan tekeminen ei ole oikeastaan ikinä rankkaa. Muut ovat ekonomeja ja minä teen elokuvia. Olen onnellisin ihminen maailmassa, virnistää Jokinen.
Rakkaus tai kuolema
Kätilön naispääosa on monipuolinen rooli ja Krista Kosonen tulkitsee rohkeaa, sinnikästä ja seksuaalista hahmoa vahvasti. Kosonen sanoo roolin olevan suuritöisin hänen kaikista tv- ja leffarooleistaan.
Hahmoja varten tehtiin mittavaa pohjatyötä perehtymällä sotadokumentteihin ja vankileireihin. Työryhmä vieraili myös Auschwitzissa.
– Antti sanoi, että hahmolleni on olemassa rakkaus tai kuolema. Hänelle ei ole välimuotoja. Mietin, että rakastuuko hän oikeasti nopeasti vai onko se jotain, johon on pakko tarrautua sotaolosuhteissa. On toivo tai joku, jonka vuoksi taistella. Minulle tämä on nimenomaan rakkauselokuva eikä sotaelokuva. Se on ihanaa, kaiken voittavaa rakkautta, sanoo Kosonen.
Ohjaajan mielestä rakkauselokuva ei ole helppo lajityyppi.
– Mielestäni harvat ihmiset kokevat romanttista rakkautta. Rakkausteemassa minulla ei ole yhteistä kieltä katsojan kanssa, koska rakkaus on niin henkilökohtaista. Jotkut ihmiset eivät tiedä siitä mitään, vaikka luulevatkin tietävänsä.
– Mitä vaikeampaa, niin sitä enemmän meikäläinen innostuu, jotkut sitoutuu kertomaamme tarinaan tunnetasolla ja toiset eivät, mutta kyllä se on palkitsevampaa kuin tehdä elokuva pingiksestä, sanoo Jokinen.
Rakkaudella on kauniit puitteet komeasti kuvatussa luonnossa, mutta näyttelijät on tarkoituksella rumennettu 1940-luvun henkeen. Nuori pari on saanut tosin pitää valkoiset hampaat, toisin kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä viinatrokari. Jokista ärsyttää ulkonäön silottelu.
– Ihmiset on putsattu ja pyntätty niin kuin ne olisivat menossa ensi-iltagaalaan. Minä haluan, että mieluummin ollaan paskaisia ja syöty sormilla. Siinä nähtiin todella paljon vaivaa, on tekohampaita ja kaikkea, sanoo Jokinen.
Myös kieli on romaanin tyyliin ronskia, irrottelevaa ja vahvaa murretta. Tämä pätee myös rakastavaisten sänkypuheissa.
Vaativat kuvaukset
Jokisen tyyliin kuuluu elokuvan käsikirjoituksen muokkaaminen kuvausvaiheessa.
– Ihmiset ja tapahtumat muuttuvat, varsinkin historiallisessa elokuvassa. Vaikka kuinka olisi harjoiteltu ja huudettu päät siniseksi, niin kun Tommi Korpelalle laitetaan SS-asu päälle ja lyödään sata sotilasta siihen reunaan, niin kyllä kaikki muuttuu, olemus ja henkilö.
MoniaKätilönkohtauksia hinkattiin pitkään, sanoo Kosonen.
– On kohtauksia, joista otettiin 50 ottoa. Elokuvassa on katse-kohtaus, jossa Helena rakastuu. Sitä yhtä katsetta hinkattiin. Siinä alkoi tuntua, että tämä on loputonta.
Kätilön rakastettua näyttelevä Lauri Tilkanen sanoo Jokisen olevan vaativa ohjaaja.
– Se on kiitollista näyttelijälle. Aihe oli rankka, lavasteet ja avustajien läsnäolo tekivät tilanteista autenttisia. Välillä kun piti päästä jonnekin tunnetilaan, niin pitikin pidätellä.