Suomi ei pysty puolustamaan itseään, Baltiasta puhumattakaan. Näin presidentti Sauli Niinistön väitettiin kertoneen suurlähettiläillemme elokuussa. Kyse oli käännösvirheestä. Kun uutinen oli ensin levinnyt Venäjän mediaan, se katosi Tassin sivuilta – ei selityksiä, ei oikaisua.
Venäjän media ei juurikaan ole käsitellyt presidentti Sauli Niinistöä silkkihansikkain. Kun hän kävi Sotšissa tapaamassa presidentti Vladimir Putinia avatakseen puheyhteyden Venäjän ja Ukrainan välille, Venäjän media kertoi hänen käyneen anomassa armoa Valion elintarvikeviennille. Siitä, että Niinistö jatkoi matkaansa Kiovaan, ei Venäjän media hiiskunut sanaakaan.
Elokuun lopulla presidentti piti Suomen suurlähettiläille puheen, jossa hän totesi sen itsestään selvän asian, ettei Suomi kykene tarjoamaan Baltian maille sellaisia turvatakuita, joita sillä itselläänkään ei ole.
Kylmä suihku
Tass uutisoi tämän kohdan niin, ettei Suomella ole ”sotilaallista puolustusta”. Näin teksti vastasi paremmin Venäjän omia ulkopoliittisia pyrkimyksiä. Tosin alkuperäinen versio poistettiin Tassin sivuilta vain pari tuntia sen julkaisemisen jälkeen, mutta väärä tieto oli jo ehtinyt levitä muihin viestimiin, joissa sitä ei korjattu.
Ensimmäisenä asiaan tarttui Venäjän hallituksen lehden verkkosivusto, joka aloitti juttunsa räväkästi: ”Kuka vastaa Itämeren alueen turvallisuudesta? Ei ainakaan Suomi, sanoo Suomen presidentti”. Samaa toitottivat monet muut. ”Suomi tunnusti, ettei se pysty puolustamaan itseään eikä Baltiaa”, riemuitsi Riafan.ru. Kommenteissa puhetta kuvattiin ”kylmäksi suihkuksi” balteille ja muistutettiin, että Suomi sentään pitää hyviä kauppasuhteita Venäjään tärkeämpinä kuin siteitä Baltiaan.
Vaikka presidenttiämme on Venäjän mediassa kohdeltu kaltoin pitkin matkaa, hänen kohtelunsa ei vedä vertoja sille, millaisen jyrän alle on joutunut hänen sukunimikaimaansa, puolustusministeri Jussi Niinistö.
Kummallinen nationalisti
Mollaus alkoi elokuun viidentenä, jolloin Pietarin tv:n viitoskanava teki reportaasin puolustusministerimme puhuttua ”vihreistämiehistä”, jotka saattaisivat miehittää Ahvenanmaan.
Toimittaja ripitti puolustusministeriä huonosta historiantuntemuksesta: ”Ahvenanmaa kuuluu Venäjälle”, sanottiin ”tai kuului sata vuotta sitten”. Sen merkittävin nähtävyyskin on tsaari Nikolai ensimmäisen rakennuttaman Bomarsundin linnoituksen raunio.
Juttu päättyi upeasti: ”Ahvenanmaa on jo pitkään ollut Venäjän kruunun varjossa. Pääkaupunki Maarianhamina on saanut nimensäkin Venäjän keisarinnan mukaan. Joten Ahvenanmaan asukkaat muistavat joka päivä, ketä he saavat kiittää nykyisestä, miltei täydellisestä itsenäisyydestä”.
Varsinainen tykitys tapahtui elinkeinoelämää lähellä olevan lehden verkkosivuilla. Jussi Niinistön kerrottiin etsiskelevän tukea neutraalista Ruotsista, vaikka kirjoittajan mukaan ”voisi hyvin ajatella, että ikiaikainen siirtomaavalta, hyväksikäyttäjä ja antagonisti Ruotsi olisi viimeinen maa, jonka kanssa Helsinki haluaisi sotilaallista yhteistyötä”.
Toistettuaan perättömät väitteet hankkeesta sijoittaa nopean toiminnan joukkoja Venäjän vastaiselle rajalle sekä puheet Ahvenanmaalle tulevista vihreistä miehistä, kirjoittaja luetteli joukon vähäisempiä syntejä. Niihin kuului mm. aloite oman tankkituotannon aloittamisesta.
Ei uhkaa - toistaiseksi
Kirjoittaja lopettaa toteamalla, että puolustusministerin ajattelussa on pari pahaa lapsusta: ”ruotsalaiset eivät ole valmiita yhteistyöhön Suomen kanssa eikä Venäjä ole toistaiseksi hyökkäämässä Suomeen tai Ruotsiin”. Paino on arvattavasti sanalla ”toistaiseksi”.
Jälleen kerran on tasapuolisuuden nimissä todettava, että käydään Venäjän mediassa toki toisenkinlaista keskustelua. Erinomainen esimerkki on radio Svobodassa järjestetty keskustelu aiheesta: Onko Ukrainan suomettuminen mahdollista?
Heti ohjelman alkuun sen juontaja Aleksendr Genis totesi, että imperialismiin taipuvaisen ja autoritaarisen Venäjän on vaikea sietää rajanaapureina heikompia, mutta itsenäisiä ja poliittiselta järjestelmältään erilaisia valtioita. Heti perään toimittaja Jevgeni Aronov muistutti, että Venäjä tunnustaa vain kahdenlaisia naapureita: vasalleja ja vihollisia.
Suomettumisen vaarat
Kukaan keskustelijoista ei uskonut, että Ukraina voisi seurata Suomen esimerkkiä, koska historialliset lähtökohdat ovat niin erilaiset.
Aronov myös huomautti, että ”mitä pidemmälle suomettuminen etenee, sitä vähemmäksi käy sen kohteen itsenäisyys Moskovan silmissä ja sitä suurempi on todennäköisyys, että se menettää itsenäisyytensä kokonaan historiallisen sattuman seurauksena. Suomessa tällainen tilanne olisi voinut syntyä vuoden 1958 hallituskriisin seurauksena”, Aronov arveli.
Suomen elokuu sujui Suomessa edelleen Venäjän median tarkassa ja yksityiskohtaisessa valvonnassa. Siksi on helppo luetella ne tavoitteet, joita media on Suomen osalta pantu edistämään: Kaikenlainen puhe Venäjän uhasta pyritään osoittamaan naurettavaksi, Suomi on pidettävä erossa Natosta, ja koska Ruotsi voi hyvin olla sinne matkalla, Suomi on pidettävä erossa myös Ruotsista.
Kaasun pakkomyyntiä
Lopuksi pieni talousuutinen: On hyvin tiedossa, että valtionyhtiö Gasum joutuu ostamaan Venäjältä kaasua hinnalla, jonka laskukaava on sen kannalta erittäin epäedullinen. Mutta sen on myös pakko ostaa kaasua tietty määrä, ja maksaa tuon määrän mukaiset laskut siitä riippumatta, tuoko se kaasua vai ei. Asia paljastui, kun Gasum veti Gazpromin välimiesoikeuteen Tukholmassa kesäkuussa.
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.
Jarmo Mäkelä