Ampuma-aseet ovat nopeasti syntyvällä korkealla kaasunpaineella toimivia laitteita.
Esimerkiksi hirvenmetsästyksessä paljon käytetylle Nato-patruunalle – .308 Winchesterille– pesitetyssä aseessa ruutikaasun tuottama paine voi olla yli 4000 baaria. Haulikko laittaa haulit liikkeelle noin tuhannella baarilla.
Vertailun vuoksi – täyden sukelluspullon paine on 200 tai jopa 300, napakan tavallisen polkupyörän renkaan noin viisi ja vappupallon runsas 1,1 baaria. Silti jälkimmäisenkin poksahdus saa riekaleet lentämään ja ääni voi säikäyttää.
Korkea paine onkin keskeinen syy siihen, miksi aseiden käyttöturvallisuus on tarkastatteva. Asetarkastuksissa Suomi toimii valtioiden välisen C.I.P – sopimusjärjestelmän mukaisesti. Esimerkiksi Saksa, Italia ja Venäjä ovat myös C.I.P.-maita, joten niistä tulevat aseet ovat valmiiksi leimattuja.
USA:ssa eri systeemi
Sen sijaan Yhdysvalloissa käytäntö on toinen, joten sieltä tulevat aseet on erikseen tarkastettava. Myös muun muassa turkkilaiset aseet joutuvat testipenkkiin. Toki Riihimäellä toimiva asehallinto tarkastaa myös Suomessa valmistetut aseet - suurin asiakas on italialaisen Berettan omistama Sako.
C.I.P.-tarkastuksessa ase ensin tutkitaan silmämääräisesti. Sitten siihen sovitetaan tarkasti juuri kyseisen patruunatyypin mukaisia mittatappeja, joita kutsutaan patruunapesätulkeiksi. Osan tulkeista pitää sujahtaa aseeseen vaivattomasti, osan taas pitää olla niin tiukkoja, ettei ase sulkeudu.
Seuraavaksi aseella ammutaan tavallista voimakkaammiksi ladattuja korkeapainepatruunoita, minkä jälkeen ase tarkastetaan uudelleen.
Asehallinnon tarkastuksessa on tänä vuonna ollut 1542 maahantuotua uutta asetta, joista 32 on hylätty. Hylätyistä aseista 14 on ollut haulikkoja ja 15 kiväärejä. Lisäksi on hylätty yksi mustaruutiase, pienoiskivääri ja pistooli.
Klappia väärässä paikassa
Ylivoimaisesti yleisin hylkäämisen syy on ollut liian pitkä sulkuväli. Toisin sanoen patruunan ja iskupohjan väli on ollut liian suuri.
Vaikka kyse on millin kymmenesosasta, voi liian suuri rako johtaa siihen, että hylsy hajoaa tai että ase vähintään ”sylkee silmille”. Eli puhaltaa kovalla paineella kuumia kaasuja ampujan naamalle.
Suurin osa hylätyistä uusista aseista on ollut korjattavissa. Useimmiten maahantuoja toimittaakin ne asesepän tekemien parantelujen jälkeen uudelleen tarkastettaviksi.
Kerran tehty tarkastus ei silti takaa, että pitkään käytössä ollut laadukaskaan ase olisi turvallinen. Laukaus laukaukselta piippu kuluu, runko väsyy ja lukko löystyy. Suurta laukausmäärää tavallisempi syy aseen huonoon kuntoon on kuitenkin riittämätön hoito.
Harva puhdistaa liikaa
Uudessa aseessa jo pelkkä ruosteen löytyminen voi olla C.I.P-tarkastuksen hylkäämisen peruste. Jos ase jahtireissun jälkeen jää kuivattamatta ja öljyämättä, korroosio alkaa salakavalasti. Ruostuminen vauhdittuu, kun märkä ase on tiiviissä pussissa.
Myös aseen kolhiintuminen tai esteen joutuminen piiippuun voi olla erittäin vaarallista. Pienikin lumimäärä maa-aineksesta puhumattakaan on poistettava asianmukaisilla puhdistusvälineillä ennen ampumista. Joskun myös virheellinen patruuna voi aiheuttaa vaurion tuhoisin seurauksin.
Oma lukunsa ovat uudelle omistajalle siirtyvät vanhat aseet, joiden aiempaa käyttöhistoriaa uusi luvanhaltija ei tunne. Ne on viisasta antaa ammattitaitoisen asesepän huollettaviksi ja tarkastettaviksi ennen käyttöä.
Myös valtion asetarkastuspalvelut ovat aseenomistajien käytettävissä. Vanhoja aseita tulee kuitenkin Poliisihallituksen arpajais- ja asehallintoyksikön tarkastettavaksi harvoin. C.I.P.- tarkastuksen hinta on nykyisin 17 euroa.
– Se on halpa henkivakuutus, sanoo asehallinnon päällikkö Mika Lehtonen.
Varjopuolena on, että huonokuntoinen ase voi ylipainepatruunoilla tehtävissä koeammunnoissa hajota.
Mieluummin kuitenkin siinä – teräslevyin suojatussa testipenkissä – kuin kymmenen sentin päässä silmistä.
