Suomen noin 4 000 pelastusviranomaisen apuna työskentelee 14 000 sopimuspalokuntalaista. Vapaaehtoisten toiminta harvaan asutun maan turvallisuuden ylläpitämiseksi on korvaamaton.
Nyt pelastustoimea uhkaa kymmenien miljoonien eurojen takautuvien palkkasaatavien maksu, joka on aiheutunut toimialan luonteen synnyttämistä varallaolotunneista. Varallaoloa käytetään erityisesti harvaan asutuilla seuduilla.
Korkein oikeus päätti kesäkuussa, että palomiehille on maksettava myös varallaolosta työajan palkka. Oikeus perusteli ennakkotapauspäätöstään sillä, että varallaolon aikana palomiesten on oltava palolaitoksella viidessä minuutissa.
– Oikeuden päätös tuon muotoisena on yllätys. Nyt seuraamme silmä kovana ja korva herkkänä, mitä asian ympärillä alkaa valtakunnassa tapahtua, sanoo Pohjois-Karjalan Pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jorma Parviainen.
Noin 165 000 asukkaan Pohjois-Karjalassa pelastustoimella on sopimushenkilöstöä hieman yli 500, joista vakituisia noin 250. Vakituisten riveistä reilut sata henkilöä on ensihoidon tehtävissä.
Varallaolokäytännöt kirjava kenttä
Yhdelläkään Suomen kahdestakymmenestäkahdesta pelastuslaitoksesta ei ole täysin samanlaista varallaolojärjestelmää. Jopa maakuntatasolla kunnilla on käytössään toisistaan poikkeavia järjestelmiä.
Pelastustoimi on jo nyt tiukilla ja säästöjä etsitään kaikkialta.
Jorma Parviainen
– Esimerkiksi joillakin asemilla asemamestari tekee varallaololistat, toisilla taas henkilöstö itse ilmoittautuu heille käypäisiin kohtiin varallaolopäivystäjiksi, pelastusjohtaja Parviainen kertoo.
Lappeenrannassa kaupunki tyrmäsi sivutoimisten sopimuspalomiesten esittämät yli 2 miljoonan euron palkkavaatimukset. Sopimuspalomiehet vaativat kaupungilta maksamattomia peruspalkkoja, lomarahoja, ylityö- ja sunnuntaikorvauksia, sekä työehtosopimuksiin perustuvia vuorolisiä.
– Jos sanoisin näin, että pelottaa. Minulla on sellainen näppituntuma, että nyt laskelmissa mainitut noin 50 miljoonaa euroa eivät tule riittämään, mikäli kaikki ne varallaolotunnit menevät maksuun, jotka esimerkiksi kolmen viimeisen vuoden aikana on tehty, pelastusjohtaja Jorma Parviainen arvioi.
50 miljoonaa euroa on yli kymmenen prosenttia Suomen pelastustoimen koko vuoden budjetista. Alueelliset pelastuslaitokset ovat valmiiksi tiukoilla, ja säästöjä kaivetaan jo mistä suinkin löydetään. Ajankohta miljoonien lisälaskulle ei ole otollisin.
Laki ja käytännöt eivät ole kohdanneet aikoihin
Pelastustoimen varallaolojärjestelmä kirjavine käytöntöineen on muokkautunut tämän päivän asentoon valvovien viranomaisten seurannassa. Sen enempää AVI kuin työsuojeluviranomaisetkaan eivät ole nähneet huomauttamista pelastustoimen menettelyissä.
Onhan tämä erikoinen tilanne, että yleisesti tiedossa olevat ja valvotut käytännöt yhtäkkiä muuttuvatkin laittomiksi.
Jorma Parviainen
– Onhan tämä erikoinen tilanne, että yleisesti tiedossa olevat ja valvotut käytännöt yhtäkkiä muuttuvatkin laittomiksi, ja aletaan puhua kymmenten miljoonien korvauksista, pelastusjohtaja Jorma Parviainen pohtii.
– Jos jatkossa nähdään, että varallaolojärjestelmät eivät palvele pelastuslaitoksen toimintamallia, jää tasan kaksi vaihtoehtoa. Kustannusten reipas nousu, tai sitten tietoinen palveluntason eli turvallisuustason lasku, vuosikymmenet pelastustoimessa palvellut Parviainen toteaa.
– Suomen pelastustoimen vuoden budjetti on noin 450 miljoonaa euroa. Se on alle prosentin verran valtion yli 52 miljardin vuoden talousraamista. Arkisesti tämä on Pohjois-Karjalassa vaikkapa sitä, että pelastustoimen kulut per asukas ovat tällä hetkellä vuodessa noin 75 euroa, ensihoidon kulut 25 euroa, Jorma Parviainen suhteuttaa.