Eläkeratkaisun yhteydessä korostettiin sitä, että samaan aikaan kun eläkeikiä nostetaan, on huolehdittava ikääntyvien työntekijöiden jaksamisesta. Yrityksissä ja organisaatioissa asiaan on herätty vaihtelevasti.
– Suurissa yrityksissä ja julkisen sektorin organisaatioissa on herätty, mutta sitten on paljon yrityksiä, mm. pk-yritysten joukossa, joissa oikeastaan ei ole herätty tekemään asialle mitään, arvioi Vaasan yliopistossa henkilöstöjohtamisen tutkimusryhmän professorina toimiva Riitta Viitala.
Monet erilaisten ikäohjelmien ja -projektien parissa toimivat ovat Viitalan kanssa samoilla linjoilla: ikänäkökulma on onnistuttu tuomaan työelämäkeskusteluun, mutta sanoista ei ole vielä kovin laajasti päästy tekoihin.
Selitys löytyy ainakin osittain taloudellisesti vaikeasta ajasta. Kukkaronnyörit ovat tiukalla sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Perusteluksi työntekijöiden hyvinvointihankkeille ei kelpaa tällä hetkellä se, että taloudellista hyötyä yritykselle saavutetaan joskus myöhemmin.
– Vaikka kuinka nyt sanottaisiin, että 10 000 euron satsaus tietäisi 50 000 tai 100 000 euron säästöä kymmenen vuoden päästä, niin sitä 10 000 euroa ei välttämättä kuitenkaan löydy, koska pussin pohja näkyy jo, sanoo Riitta Viitala.
Avainasemassa ilmapiiri ja osaaminen
Riitta Viitalan mukaan työurien pidentämisessä on kaksi avainkysymystä. Työntekijät jaksavat työssä pidempään, kun työpaikan ilmapiiri on kunnossa ja työntekijöiden osaamista kehitetään jatkuvasti.
– Jos ilmapiiri on hyvä, niin ihmisethän jaksavat vaikka mitä ja saavat siivet selkään iästä riippumatta, mutta jos ilmapiiri on huono, niin silloin väsyvät varmasti ihan kaikki.
Riitta Viitalan mukaan seniorityöntekijöiden tilanne on erityisen kurja, jos heillä on aikaisempia kokemuksia siitä, minkälaista on olla hyvässä työpaikassa ja tehdä hyvää työtä.
– Kun sitten tulee tilanne, että se ei olekaan enää mahdollista, se kyllä kyynistää ja väsyttää ihan sitkeintäkin ihmistä.
Lintuperspektiivi puuttuu
Työn mielekkyys voi kadota, ellei osaamisen kehittämistä tueta. Ikääntyvän työntekijän kannattaa miettiä, voisiko väsyminen ja hitaus johtuakin siitä, että osaaminen ei ole ajan tasalla.
– Tällä hetkellä kaikki organisaatiot on niin kovan muutoksen alla, että oikeastaan kenenkään osaaminen ei riitä vuosiakaan eikä varsinkaan loppuun asti, painottaa Viitala.
Riitta Viitala sanoo, että sekä työpaikan ilmapiirin kohentamiseen että osaamisen kehittämiseen voidaan ryhtyä ilman suuria budjetteja.
– Nyt pitää kollata kaikki ilmaiset keinot.
Keinoja työelämän kehittämiseen kyllä löytyy, jos niitä vain halutaan etsiä ja ottaa käyttöön. Parityöskentelyä, työnkiertoa, tutorointia, mentorointia... Mikä sitten jarruttaa?
– Tällä hetkellä aika monen hyvän asian jarru on kiire. Ei ehditä istua alas ja pysähtyä miettimään, mitä meillä pitäisi tehdä. Ei oteta lintuperspektiiviä, että huomattaisiin, mitä tarvitaan ja mitä voitaisiin tehdä.
Eikö työaikaa tarvitsisikaan pidentää?
Suomessa työelämää leimaa Riitta Viitalan mukaan jonkinlainen jähmeys. Viime aikojen vaatimukset työajan pidentämisestä ovat saaneet hänet mietteliääksi.
– Minua koko tässä keskustelussa vähän surettaa se yksioikoinen ajatus, että jos vaan aikaa lisätään ihmisille työn tekemiseen, niin se lisää tuottavutta.
Riitta Viitalan näkemyksen mukaan kaava ei ole niin yksinkertainen. Hän uskaltaa väittää, että jos vain ilmapiiri ja työprosessit saadaan kuntoon, voitaisiin työaikaa jopa lyhentää ja sillä tavalla lisätä tuottavuutta.
– Mutta kun nyt tämä kaava on päätetty valita, niin täytyy tietysti miettiä mitä siitä seuraa ja pahoin pelkään, että joillakin aloilla siitä voi seurata lisää väsymystä.