Rugbyn MM-kisat huipentuvat lauantain loppuotteluun Uuden-Seelannin ja Australian välillä. Lajin ominaispiirteet saattavat olla tutumpia kuin itse peli.
1. Tanssivat miehet
Vaikka ei tietäisi lajista nimeltä rugby edes sääntöjä, on silti saattanut nähdä pätkän vaikuttavaa, pelottavaa ja viihdyttävää esitystä nimeltä haka.
Se on Uuden-Seelannin alkuperäisasukkailta maoreilta peräisin oleva rituaalinen tanssi, jonka rugbymaajoukkue on tehnyt tunnetuksi esittäessään sitä aina ennen ottelua. Haka-tansseja on erilaisia vastustajia pelottelevasta sotatanssista aina yhteisöllisyyttä vahvistaviin seremonioihin.
Uuden-Seelannin All Blacks -joukkueen useimmiten esittämä tanssi on ”Ka Mate”, jolla juhlitaan elämän voittoa kuolemasta. All Blacks ei ole ainoa ”tanssiva joukkue”. Rugbyn MM-kisoissa on pelannut kolme muutakin joukkuetta, jolla on oma traditionsa: Samoa, Tonga ja Fidzi.
Kaikki Samoan maajoukkueet esittävät sotatanssi ”Siva Taun” ennen otteluitaan. Fidzin esittämä ”Cibi” on myös vanha sotatanssi, jonka rugbyjoukkue otti käyttöön vuonna 1939, jotta heillä olisi vastata jollain keinolla Uuden-Seelannin joukkueelle.
Tongan joukkueen esittämä ”Sipi Tau” on yksi muoto Kailao-nimisestä tanssista, jossa käytetään rumpuja ja taistelua matkivia liikkeitä.
Katso näyte tansseista täältä.
2. Maali joka ei ole maali
Toinen rugbyottelun erikoisuus on maali eli try. Termi ei ole käytössä missään muussa lajissa. Joukkue saa tryn ja viisi pistettä, kun se onnistuu kuljettamaan pallon vastustajan maalialueelle niin, että pallo koskee maata sen ollessa pelaajan hallussa.
Tryta seuraa konversiopotku, mikä osuessaan maalitolppien väliin tuo joukkueelle kaksi lisäpistettä. Nimi try juontaa juurensa juuri potkuun. Alun perin joukkue ei saanut pisteitä päästyään maalialueelle, mutta sai mahdollisuuden yrittää (engl. try) saada pisteitä sen jälkeen potkaisemalla.
3. Kunnioitus kaikkia kohtaan
Kolmas erikoisuus on tuomarin ehdoton kunnioitus, mikä tuntuu nykyurheilussa olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Sarjatason peleissä lähtökohtaisesti kukaan muu kuin kapteeni ei mene keskustelemaan erotuomarin kanssa, eikä torikokouksia oikeudenjakajan ympärillä juurikaan nähdä. Erotuomareiden ja pelaajien nauhoitettuja keskusteluita kuullaan ottelun aikana, mitä ei tapahdu koskaan esimerkiksi jalkapallossa.
Yksi rugbymaailman kunnioitetuimpia erotuomareita ja loppuottelun tuomaroiva Nigel Owens paljasti Daily Mailille pelaajilta saamansa kunnioituksen salaisuuden:
- Jos osoitat kunnioitusta pelaajia kohtaan, he kunnioittavat sinua. Joskus tilanteen laukaisee pelkkä hymy tai pieni sutkautus. Silloin komediataidot auttavat; olen harrastanut stand-upia siitä asti kun olin 14.
Myös vastustajaa kunnioitetaan. Vaikka kentällä otetaan yhteen kovaa, on tapana mennä ottelun ”kolmannelle puoliajalle” sopuisasti yhdessä ja pitää hauskaa oluen ääressä.