"Buongiorno", tervehtii 87-vuotias kirkassilmäinen herrasmies. On parempi vastata italiaksi, vaikka Lontoossa ollaankin. Etiketti on tärkeää, sillä haastateltavana on elokuvamusiikin maestro. Mestari-arvonimeä käyttävät niin Ennio Morriconen oma henkilökunta kuin Quentin Tarantino.
Maailman kuuluisin ohjaaja-käsikirjoittaja Tarantino joutui tekemään pyhiinvaelluksen Roomaan saadakseen idolinsa uuden The Hateful Eight -lännenelokuvan säveltäjäksi.
– Ensin sanoin ei, mutta hän tuli vierailulle. Lyhyen keskustelun jälkeen myönnyin. Tarantino antoi minulle täysin vapaat kädet ja tein musiikin käsikirjoituksen pohjalta. Ainoa toive oli, että huomioisin elokuvan tapahtuvan lumisissa olosuhteissa, mihin olisin reagoinut joka tapauksessa.
Morricone myöntää kavahtaneensa Tarantinon käsikirjoituksen väkivaltaa. Säveltäjä otti pestin vastaan huomattuaan, että väkivallasta huolimatta tarina on heikossa asemassa olevien puolella.
– Moraali on minulle tärkeää. Haluan, että omatuntoni on puhdas ja voin seisoa työni takana.
Länkkäreistä tuli taakka
Olen esittänyt kysymyksen, joka ei miellytä maestroa. Italialainen nostaa kätensä ja katseensa kohti taivasta kuin armoa anellakseen.
Sergio Leonen lännenelokuvista on kuitenkin pakko puhua. Hyvät, Pahat ja rumat ja Vain muutaman dollarin tähden -elokuvien ääniraidat lennättivät Ennio Morriconen kansainväliseen kuuluisuuteen. Samalla ne leimasivat Morriconen suuren yleisön silmissä, eikä maestro tehnyt niitä vuosikymmeniin ennen Tarantinon suostuttelua.
– Tunnen tuskaa, jos ajattelen suuren yleisön tuntevan minut vain lännenelokuvien säveltäjänä. Ne ovat erittäin pieni osa tuotantoani. Haluaisin, että muusta tuotannostani kerrotaan enemmän.
Italiassa tehtyjen "spagettiwestern"-elokuvien musiikissa ei ole mitään vähäteltävää. Sävellykset ovat äärimmäisen tarttuvia ja uraa uurtavia. Kokeellisesta sävellystaiteesta innostunut Morricone ujutti teoksiin ruoskaniskuja ja muita ääniefektejä, mikä oli tuolloin elokuvamusiikissa uutta.
– Kokeelliset elementit sopivat elokuvasävellyksiin hyvin, vaikka olinkin aluksi epäileväinen. Ehkä ne ovat osasyy sävellyksien laajaan suosioon.
Maestron monet kasvot
Ennio Morricone on tehnyt elokuvasävellysten ohella kymmeniä klassisia tai kokeellisia teoksia, jopa yhden oopperan. Gruppo di Improvvisazione Nuova Consonanza -ryhmän jäsenenä Morricone yhdisti funk-musiikin rytmejä ääniefekteihin ja orkesterimusiikkiin.
Vaikutteille avoin säveltäjä ei näe ristiriitaa elokuva- ja taidemusiikin välillä.
– Molemmat ovat moderneja taidemuotoja. Ainoa ero on se, että elokuvamusiikissa täytyy ottaa huomioon tarina ja ohjaajan toiveet. Musiikki sitoo elokuvan muut elementit yhteen. Se tulee tuntemattomasta paikasta, toisin kuin dialogi tai näyttelijöiden eleet.
60-vuotisen uran tehneellä maestrolla ei ole tyydyttymätöntä kunnianhimoa.
– Tavoitteeni on aina ylittää itseni, tulla paremmaksi ammatissani. Pyrin aina käyttämään teoksissa kaiken osaamiseni. Elokuvamusiikin säveltäminen on hyvin vaikea, mutta palkitseva prosessi.
Suomen konsertissa punnitaan myös yleisö
Konkarisäveltäjä tekee maaliskuussa uuden aluevaltauksen konsertoidessaan Suomessa ensimmäistä kertaa. Useimpina päivinä aamusta iltaan työskentelevä italialainen lupaa ponnistella Suomessakin.
– Teen parhaani kuten aina ja toivon, että yleisö on tyytyväinen.
Jos Suomen konsertissa kuullaan suosikkisävellysten lomassa vaikeammin avautuva teos, kannattaa siihen keskittyä. Tarkkasilmäinen maestro Morricone saattaa arvioida, onko suomalainen yleisö hänen musiikkinsa arvoinen.
– Haluan nähdä kuinka suomalainen yleisö reagoi sävellyksiini ja verrata tätä muiden maiden kokemuksiin.