Joulukortit ilahduttavat saajaansa pyhien alla, mutta loppiaisen myötä ne päätyvät usein kierrätyslaatikkoon. Kaarina Neulaluoma on säilönyt omat korttinsa pahvilaatikkoon. Nyt kannen alta paljastuu lukematon määrä muistoja ja kaunis kokoelma, jota ihastelevat vieraatkin.
– Nämä on tarkoitettu katseltaviksi. Kun tulee lapsiperheitä kylään, tuon aina laatikon lattialle. Lapset rauhoittuvat kerta toisensa jälkeen korttien ääreen ihastelemaan.
Koulutytön ja herrasväen muistoja
Porilaisen Kaarina Neulaluoman laatikossa on kortteja 1920-luvulta lähtien.
– Äitini on saanut nämä kortit silloin koulutyttönä. Mummuni on säästänyt ne, samoin kuin enoni vanhemmilleen lähettämän kenttäpostin sieltä jostain vuonna 1940.
Perheen naiset olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että kortit on syytä säilyttää.
– Kortit ovat niin kauniita, että eihän niitä raaski pistää pois. Ja herättäväthän nämä niin kauniita muistojakin. Esimerkiksi tämä herrasväelle osoitettu kortti on tullut vuonna 1959, eli vuosi vihkimisemme jälkeen. Siitä tuli nytkin seurusteluaikamme mieleen ja ensimmäinen asuntomme pienessä vinttikamarissa Toejoella, Neulaluoma tunnelmoi.
Muutos korttien ulkoasussa
Joulukortit ovat nykyään hyvin koristeellisia ja monessa on kimalletta pinnassa.
– Kun näitä vanhoihin kortteihin vertaa, kyllähän kortit nykyään ovat aika kiiltäviä ja niissä on tätä metallisirotetta päällä. Ne ovat vähän isompiakin. Postimerkeissäkin on tonttuja ja joulupukkeja. Ei niitä ennen ollut. Silloin merkissä komeili vain Suomen vaakunan kuva, Kaarina Neulaluoma toteaa.
Neulaluoman kokoelma ei suinkaan pääty tähän. Vuosien varrella talteen ovat jääneet niin pääsiäis- kuin syntymäpäiväkortit ja matkoilta lähetetyt kortit. Niitä lukiessa voi palata ajassa taaksepäin hymyssäsuin.