Pekka Ovaskainen tervehtii Lieksan kirjaston toisessa kerroksessa valokuvanäyttelyyn tulijoita, moni pakkaspäivän kulkijoista tuntuu olevan miehelle tuttu. Useampi kävijä kiittelee, kun valokuvaaja on vihdoin tuonut kuviaan näytteille asti.
– Olenhan minä harrastanut kameran kanssa jo nelisenkymmentä vuotta, mutta tämä on ensimmäinen aivan kokonaan oma näyttely. Mukavalta tuntuu, kun sain kuvat vihdoin laitettua esille; minua on niin monta vuotta tähän jo patisteltu, Pekka Ovaskainen myhäilee.
Esillä on joitakin palkittuja kuvia, ja myös tuoreita otoksia viimeisen vuoden ajalta. Ovaskaisen kuvat eivät tursu eivätkä pursu, niistä välittyy sama rauha, jonka luonnossa liikkuja metsästä ja järviltäkin löytää.
Siihen minä olen pyrkinyt, että kaikki turha jää pois kuvasta. Pyrin pelkistämään, niin ettei siellä olisi mitään ylimääräistä.
Pekka Ovaskainen
– Siihen minä olen pyrkinyt, että kaikki turha jää pois kuvasta. Pyrin pelkistämään, niin ettei siellä olisi mitään ylimääräistä. Minä retkeilen luonnossa paljon, niin osuu sitten näitä kuvauksellisia hetkiäkin samassa suhteessa, Ovaskainen jutustelee.
Aikainen aamun hetki, myöhä ilta ja kesäyöt ovat Ovaskaiselle otollisinta kuvausaikaa. Huikean kaunis, kansainvälisessä valokuvakilpailussa kunniamaininnan saanut kultainen joutsenkuvakin on napattu aamuyön varhaisina hetkinä.
– Olin telttailemassa toukokuun lopulla 2014 täällä Lieksan saloilla, kun otin tuon joutsenkuvan kolmen ja neljän välillä aamuyöstä. Se oli kylmä yö; huomasin että yksinäinen joutsen ui siellä lammessa ja samalla aurinko nousi ja siivilöityi hienosti metsän takaa lammen pintaan. Joutsen alkoi levitellä siinä siipiään, ja kuvahan siitä piti ottaa.
Kyllä minä silloin tiesin kuvaa ottaessani, että nyt onnisti Pekkaa.
Pekka Ovaskainen
– Kyllä minä silloin tiesin kuvaa ottaessani, että nyt onnisti Pekkaa. Siinä oli niin hieno aamu ja tunnelma, että kuvatessa pystyi jo arvaamaan, että nyt tuli aarteita retkieväisiin, Ovaskainen kertoo joutsenkuvan äärellä.
Tällä hetkellä Ovaskaisen kuvia ei ole maailmalla kilpailemassa, mutta kotimaiseen luontokuvakisaan on materiaalia lähdössä.
– Minä viihdyn tuolla saloilla ja vesien äärellä vaikka aivan keskenäni, koiran kanssa kuljen ja välillä yöpyilenkin metsässä. Ei ole kukaan metsän elävä tullut yöunta häiritsemään, Ovaskainen naurahtaa.
Intiimikuvausta karhun kanssa
Erä-Eeron piilokojuilta Patvinsuon kansallispuiston suunnalta Ovaskainen on napsinut hienoja kuvia ahmoista. Ahma on arka eläin, mutta Lieksan takametsiin viritetyiltä luonnontarkkailukojuilta sitäkin pääsee katsomaan ja kuvaamaan.
– Kojulle mennään silloin, kun ahmat eivät ole paikalla, ja sieltä poistutaan vasta ahmojen poistuttua. Tavoitteena on häiritä luonnon ja eläinten elämää mahdollisimman vähän, Pekka Ovaskainen kertoo.
Ovaskainen kertoo, että luontokuvaajat eripuolilta maailmaa ovat olleet aivan haltioissaan Lieksassa vieraillessaan.
– Esimerkiksi Amerikasta, Kiinasta ja Kanadasta käy väkeä, jotka pitävät Suomen eläimistöä ja valoa aivan ainutlaatuisena.
Karhun kanssa kuvaaja on viettänyt joitakin täysin ikimuistoisia hetkiä.
– Tässä joku aika sitten Erä-Eeron maisemissa tallusteli sellainen nuori karhu, joka ei ujostellut ihmistä. Kuvailin sitä alle kymmenen metrin päästä ilman kojun suojaa, karhu puuhaili niin täysin luonnikkaasti ja vailla minkäänlaista agressivisuutta. Minusta tuntui, että se oikein poseerasi, eikä sitä häirinnyt vähääkään, että räpsytin menemään kameralla sen touhuja, Ovaskainen sanoo.
Kuvat puhuvat puolestaan. Iso karhu näyttää Ovaskaisen kuvissa lähes pohtivan syntyjä syviä, tai ottavan humoristisia jooga-asentoja; mitään uhkaavaa tai pelokasta kuvat eivät välitä.
– Kyllä minä sillti mielessä pidän, että kuvaan petoja, joiden toimia ja aivoituksia ihminen ei tietenkään voi tarkoin tulkita eikä aavistaa. Pääsääntöisesti minunkin petokuvani ovat kojusta kuvattuja, Pekka Ovaskainen sanoo.