Kansan ja julkkisten kohtaamispaikka Koskuen Esso sulki ovensa Jalasjärvellä pian parikymmentä vuotta sitten. Esso ehti palvella kylää ja koko maata lähes neljä vuosikymmentä, mutta kun valtatie kolme linjattiin kylän keskeltä väljemmälle reitille, Esso ja muut kylän palvelut hiljalleen sammuivat. Koskuen Esson legendaarinen maine ei sen sijaan ole hiipunut. Siitä puhutaan edelleen.
Koskuen Esso oli Suomen ensimmäisiä ympäri vuorokauden auki olleita huoltoasemia.
– Jalasjärvellä oli toinenkin läpi vuorokauden auki ollut huoltoasema. Se oli meille vahvuus, että meitä oli kaksi. Sen takia Essokin tunnettiin ympäri Suomen, kertoo Koskuen Esson viimeinen yrittäjä Vilho Risku. Hän ryhtyi huoltoasemayrittäjäksi vaimonsa Annin kanssa vuonna 1976.
– Meillä kävivät ihan kaikki: missit, laulajat, orkesterit, ministerit, kansanedustajat ja kaikki muu rahvas siitä väliltä, Anni Risku luettelee. Mieleen on jäänyt muun muassa poliitikkojen vierailut.
– Ahti Karjalainen kävi juomassa ykköskaljaa, otti kaljapullon huulillensa ja joi yhtä mittaa koko pullon, sanoi kiitos ja näkemiin. Ei siinä tarvittu tuolia eikä pöytää, Anni Risku muistelee.
– Veikko Pihlajamäki poikkesi kahville joka joulun aatonaatto, kun hän palasi Helsingistä kotiinsa Pohjanmaalle. Helge Saarikoski osti täyden laatikon rinkilöitä kotiinviemisiksi, kun meillä oli leivottu. Se oli hänen ostoksensa aina.
Esson henkilökunta oppi tuntemaan asiakkaansa ja heidän tarpeensa.
– Likkojen piti olla tarkkana kahviossa siitä, mikä orkesteri tulee Pohjanmaalle päin esiintymään. Piti muistaa mitä kukin halusi. Kun Yö-orkesteri tuli, piti laittaa paistinpannut valmiiksi, jotta ne oli neljän-viiden maissa kuumina. Pojat söivät munakkaita, se oli heidän vakio-ostos ja meillä oli kuulemma parhaat munakkaat, Anni Risku nauraa.
Rekkakuskit työllistivät ja elättivät
Rekkakuskit oli luku sinänsä. Heitä piti palvella, mutta erityisesti he toivat rahaa taloon.
– Rekkamiehet ovat pitkälle meidät elättäneet. Kun pihassa on 30 rekkaa, se tuo muutakin porukkaa. Se on sen merkki, että kahvi ei ole vanhaa, Anni Risku tuumaa.
Kaikki Esson pihamaalla yöpyneet rekkamiehet eivät heränneet herätyskelloihin, eikä kännyköitä ollut. He tilasivat Esson henkilökunnalta herätyksiä, kuka neljältä, kuka viideltä. Myös kimppakämppien avaimet vaihtoivat omistajaa Esson kahvion kautta.
Poliisikin otti Koskuen Esson yhteistyökumppanikseen.
– Kun Seinäjoelta karkasi potilaita sairaalasta psykiatrisesta hoidosta, poliisit soittivat meille, että onko näkynyt tyttöä, jolla on punainen rusetti ja niin edelleen. Minä sitten viihdyttelin heitä ja tarjosin kahvia, jotta poliisi ehti paikalle noutamaan karanneet takaisin hoitoon, Anni Risku kertoo.
Hurjaakin menoa
Kun Riskut ottivat huoltoaseman hoitaakseen vuonna 1976, he satsasivat ensin autojen huoltoon. Hyvin pian Riskut huomasivat, että ihmiset tarvitsivat myös huoltoa. Eikä aikaakaan, kun kahvion puoli veti huoltoa ja polttoainemyyntiä enemmän asiakkaita.
– Totta kai me toivottiin, että bensatankeilla olisi ollut samanlainen vilske, mutta tosiasiassa se ruuhka oli kahvion puolella. Me huoltoaseman pojat olimme pyhäöinä vahtina ovella, kun kaikki eivät aina mahtuneet sisälle saakka, Vilho Risku kertoo.
Meno oli välillä hurjaakin.
– Kyllä siinä piti työntekijöiden olla paitsi ystävällisiä, välillä myös aika tempperamenttisiakin. Joskus piti viedä asiakkaita jopa pihalle, ja välillä asiakkaat veivät toiset asiakkaat pihalle. Muistuupa mieleeni, kun kylän pojat nostivat pihalle erään kuuluisan laulajan, Anni Risku kertaa menneitä.
– Kyllä se on totta, että joutui olemaan aika tiukka ja piti olla määrätyt rajat, joista ei voinut tinkiä. Se aiheutti tietysti joskus konfliktejä, ja joutui jopa ottamaan niin sanotusti niskasta kiinni ja viemään pihalle, mikä tänä päivänä ei olisi enää mahdollistakaan, Vilho Risku muistelee. Hän harrasti työvuosinaan karatea, mikä toi taitoa ja rohkeutta tarttua hankaliin tilanteisiin.
Kenellekään ulos heitetylle ei jäänyt kuitenkaan mitään hampaankoloon.
– Siltä tuntuu, koska kukaan ei ole tullut muistelemaan, että miksi teit niin ja näin. Olen siltä säästynyt, Vilho Risku jatkaa.
Tansseista Essolle järjestysmieheksi
Koskuen Esso oli tärkeä paitsi ohikulkeville myös kyläläisille. Heikki Maja on asunut ikänsä naapurissa. Vilkkaimpina lauantaiöinä hän oli Essolla järjestysmiehenä.
– Urheiluseuran pesäpallojaosto tienasi rahaa. Olimme ensin Koskuen Nuijalla tansseissa järjestystä pitämässä yöllä kello yhteen saakka ja sitten siirryimme Essolle Villen palvelukseen. Tuohon aikaan lauantaiyöstä Essolla saattoi tavata vaikka ketä kuuluisuuksia, esiintyjiä ja taiteilijoita, jotka palasivat pohjoisempaa ja olivat menossa kotiinpäin. Essolla poikkesivat lähes tulkoon kaikki, Heikki Maja kertoo.
– Esson maine on ollut valtava. Olen tehnyt myyntityötä läpi Suomen. Muualla kulkiessani sanoin olevani kotoisin Koskuen Esson naapurista, ja niinpä kotipaikkani tiedettiin vaikka Rovaniemellä, Heikki Maja nauraa.
Vain päiväkirja uupuu
Riskun yrittäjäpariskunta näki Esson työvuosiensa aikana elämän koko kirjon.
– Ainut mitä olen katunut on se, kun ei pidetty päiväkirjaa. Työväki olisi voinut joka päivä kirjoittaa, mitä on tapahtunut, koska yksikään päivä ei varmaan mennyt niin, etteikö olisi ollut aihetta kirjoittaa. Siitä päiväkirjasta olisi tullut paksu romaani, Anni Risku uskoo.
Uusi kauppapaikka rakentumassa
Koskuen kylä on ollut pitkään ilman palveluja. Asia on kuitenkin kevätpuolella korjaantumassa. Entinen koskuelainen rakennusalan yrittäjä Pekka Ala-Keturi pykää pystyyn kolmostien ja kylätien risteykseen uutta kauppapaikkaa. Uuteen liikerakennukseen saadaan muun muassa kahvila ja pienimuotoista elintarvikemyyntiä, ehkä ne polttoainetankitkin joskus.
Kylä on lähtenyt yrittäjän tueksi.
– Olen pyytänyt alueen ammattimiehiä tekemään tämän hankkeen hyväksi yhden talkoopäivän ja kaikki, joita olen pyytänyt, ovat lupautuneet, Pekka Ala-Keturi iloitsee.