Näyttelijä Lars Svedberg, 71, vastaa puhelimeen vahvalla ja matalalla äänellä. Ääni sopisi hyvin radioon - tai ääneen lukemiseen.
Näyttelijänä uransa tehnyt Svedberg on yksi Suomen suosituimmista äänikirjojen lukijoista. Hänen ääntään voi kuulla yli sadassa suomen- ja ruotsinkielisessä äänikirjassa, niiden joukossa muun muassa ruotsinkieliset Pekka Töpöhäntä -kirjat ja Mauri Kunnaksen teoksia. Lisäksi hänet muistetaan Silkkitie-tv-sarjan kertojaäänenä.
– Suosikkini on Eva Ibbotsonin_ Pelastakaa kummitukset_, jota ei saa enää mistään. Se oli hauska, koska se antoi mahdollisuuden tehdä toinen toistaan huikeampia kummituksia.
Svedberg antaa neuvoja maailman ääneen lukemisen päivän kunniaksi. Ensimmäinen ohje on, että lapset pitää ottaa kuulijoina tosissaan. Ääneen lukeminen kannustaa heitä lukemaan myöhemmin itse enemmän.
– Lapselle lukiessa pitää olla hyvin tarkkana siitä, että ei lue lapsellisesti. Lapsen kyky hahmottaa luettua tekstiä on erittäin hyvä. Lukijan ei pidä puhua niin kuin puhuisi niin sanotusti lapselle.
Puolen Sinuhen automatka
Kirjojen ääneen lukemisessa on Svedbergin mukaan kaksi koulukuntaa. Ensimmäinen lukee neutraalisti ja näyttelemättä, toinen dramatisoiden. Suosittu lukijaääni kuuluu itse jälkimmäiseen ryhmään.
– Kyllä minun mielestäni hyvästä, dramaattisesta ja hauskasta kirjasta voi tehdä pienen kuunnelman ja hahmotella eri hahmoja. Kunhan ei mene niin pitkälle, että se tuntuisi väärällä tavalla lapselliselta.
Se, mitä lapsille luetaan, vaihtuu ajan mukana. Esimerkiksi 1980-luvulla Lasse Pöystin lukemissa saduissa oli vielä väkivaltaisia kohtauksia, jotka voisivat tänä päivänä radiossa esitettynä synnyttää palautevyöryn.
– Väkivalta on minusta aina turhaa. Mutta kyllä lapsille voi lukea mitä vaan, Svedberg sanoo.
– Ei ainakaan tarvitse sensuroida mitään siitä systä, että ne olisivat vaikeita. Vaikka lapsi ei ymmärtäisikään suoraan kaikkea, niin kyllä se silti rikastuttaa kieltä ja antaa aihetta mielikuvituksen laukkaamiseen.
Ääneen luettujen tarinoiden kuunteleminen ei ole vain lasten etuoikeus. Svedberg sanoo, että äänikirjojen kuuntelu on suosittua ajanvietettä esimerkiksi automatkoille.
– Jotkut jopa mittaavat automatkan sen mukaan. Jos menee autolla Helsingistä Rovaniemelle, niin voi kuunnella ainakin puolet Sinuhesta. Lyhempiä matkoja varten on sitten dekkareita.