KONTIOLAHTI Ei saa päästää missään tilanteessa otettaan irti ja jarrun päällä saa seisoa vaikka koko painollaan, jos pelottaa. Nämä ohjeet pyörivät päässä, kun asettuu ensimmäisen kerran koiravaljakon ohjaimiin eli musheriksi.
Seikkailu-urheilija ja Valjakkourheiluliiton puheenjohtaja Juha Romppanen on ajanut koiriensa kanssa tuhansia ja tuhansia kilometrejä pitkin lumisia pohjoisen pallonpuoliskon maisemia, mutta noviisille ohjeet ovat tarpeen.
Heti kun valjakko lähtee liikkeelle, ymmärtää miksi puhutaan urheilusta. Kädet puristavat reen otekaarta ja lantio yrittää siirtää painopistettä kurveissa siten, ettei reki lasteineen menisi nurin lumipenkkaan osuessaan. Jarrun painaminen tuntuu reisissä ja hiki kohoaa otsalle, varsinkin kaarteisiin tullessa.
Valjakolla saa ajaa jokamiehenoikeudella
Koirat painavat menemään täynnä intoa. Ne juovatkin lennossa, lipaisevat vain penkasta vähän lunta suuhunsa ja laukkaavat eteenpäin. Jopa sata kilometriä päivässä, matkavauhdin ollessa päälle 20 kilometriä tunnissa. Se tuntuu reen jalaksilla vähintään tuplalta, kun vastassa on metsätie, jonka reunoilla on paitsi pehmeät lumipenkat, myös risuja, oksia ja kiviä.
Koiravaljakolla saa ajaa jokamiehenoikeudella, tosin joku ura tai väylä pitää olla. Järven jäällä meno olisi ollut kovempaa, mutta mutkat taas tekevät lajista jännemmän.
Juha Romppanen oli itse 4-vuotiaana istunut pulkkaan ja antanut narun saksanpaimenkoiran vedettäväksi. Näin on koiran omistanut Juhan mummo kertonut. Itse Juha ei tapausta edes muista, mutta koirat, ulkoilmaelämä ja urheileminen ovat olleet elämäntapa siitä lähtien.
Vuonna 2019 Juha Romppanen aikoo ajaa valjakollaan lajin arvostetussa Finnmarkslopetissa 500 kilometrin kilpailun. Siksi koiria on nyt 19 ja lisää syntyy kevään aikana.