Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Moni 90-vuotias sotaveteraani sai ensimmäisen kunniamerkkinsä - evakkomatka lehmien kanssa jätti ikuisen pelon

Kansallisena veteraanipäivänä on palkittu yli 3000 aiemmin palkitsematta jäänyttä sotaveteraania. Rovaniemellä kunniamerkit myönnettiin muiden muassa Vuokko Sallalle ja Alli Korvalle. Korva tähysti Ounasjokivarressa lähestyviä Neuvostoliiton pommikoneita. Salla lähetettiin 13-vuotiaana Karjalasta kohti Pohjanmaata monikymmenpäisen lehmälauman kanssa.

Alli Korva veteraanipäivä Rovaniemi huhtikuu 2016
Kuva: Uula Kuvaja / Yle
  • Annu Passoja

Toukokuinen evakkomatka Impilahdelta aina Kiteelle saakka oli ”hirvittävä”, Salla muistelee yli 70 vuoden jälkeen. Nuori tyttö yritti neljän muun matkaan lähetetyn impilahtelaisen kanssa pitää itsensä ja kylän lehmät hengissä.

– Lehmistä oli aina huoli, ne piti saada metsään kun konekiväärisuihku tuli päälle. Kyllä siellä koti-ikävä välillä tuli ja itkukin niin pieneltä tytöltä pääsi.

Matkaa tehtiin pääasiassa öisin, kiiltomatojen loiste palaa mieleen yhä. Päivät piiloteltiin metsissä. Peseytyminen tarkoitti uintia koleassa järvivedessä. Lypsettävänä 13-vuotiaalla oli toisinaan kymmenenkin lehmää.

– Me myimme sitä maitoa, se kävi pula-aikana kaupaksi. Niillä rahoilla ostimme puukenkiä, joiden päällinen oli paperia.

Kenkiä kului sorateillä. Kiteellä matkanteko helpottui ja joukko pääsi  laivan kyytiin. Perille Pohjanmaalle päästiin yli kolmen viikon jälkeen laihtuneina, särkevin jaloin ja ikuisten painajaisten kanssa. 

– Toipumisessa meni kauan aikaa. Se alkumatkan pelko jäi lapsen päähän. Enkä ole vieläkään päässyt siitä pelosta, pelkään yhä kaikkea, turhaakin, Salla miettii.

Tyrmistynyt lotta Raahen asemalla

Rovaniemen Korundissa järjestetyssä veteraanipäivän juhlassa palkittiin parikymmentä sotien veteraania, joita aiemmin ei ole muistettu. 93-vuotias, entinen Rantavitikan koulun opettaja Alli Korva sai hänkin ensimmäisen kunniamerkkinsä. Pienviljelijäkodin lapsi ryhtyi lottien avuksi heti kun talvisota syttyi. Jatkosotaan mennessä ilmavalvontakurssi oli käyty.

– Muistan ne pimeät syksyiset yöt, kun käveltiin entiselle palotornille kauas vaaran päälle. Olihan se joskus pelottavaakin silloin, Korva muistelee.

Tornista kaksi lottaa kerrallaan kiikaroi taivasta kahdeksan tunnin ajan.

– Kun näimme lentokoneita, niin heti piti tehdä ilmavalvontakeskukseen hätäilmoitus, että nyt lähestyy Rovaniemeä, ja kyllä Rovaniemeä pommitettiinkin.

Koodikielellä kerrottiin, mistä ilmavalvontatornista soitetaan ja mistä suunnasta koneet lähestyvät. Enää Korva ei koodeja muista, mutta tiedot usein vastaanottaneen johtaja Tammimiehen hyvinkin. Kun sota sitten päättyi, Korva oli Raahen asemalla lottapuvussa hakemassa tarvikkeita sotilassairaalaan.

– Siellä meille ilmoitettiin, että nyt on rauhansopimus on tehty ja siinä on luvattu, että suojeluskunnat ja lottajärjestö lopetetaan. Me olimme lottapuvussa, oli lakit ja kypärät ja kaikki. Eräs mies sitten nappasi kokardin viereisen lotan otsalta ja sanoi, että tuo pois.

Korva sanoo olleensa tyrmistynyt siitä, että lottatyö katsottiin niin "vaaralliseksi".

– Se oli meidän mielestämme ollut pelkkää hyväntekeväisyystyötä.