Niin se on, ettei lintukaan käskemällä laula.
Kun toimittaja ja lintumies ovat tekemässä juttua lintujen äänien tunnistamisesta, tulee muuten varsin laulukkaassa puistossa lähes hiljaista sillä hetkellä, kun pitäisi saada ääninäytteitä nauhalle.
Siis siitäkin huolimatta, että on kevät ja kevätlaulujen aika. Toisaalta, liikkeellä ollaan iltapäivällä, mikä on laulujen bongaamisen kannalta juuri heikoin hetki. Parhaita laulunkuunteluaikoja ovat illat ja erityisesti aamut.
– Aamulla linnut ovat aktiivisia ravinnon etsinnän ja reviirin puolustamisen takia. Ja äänihän kuuluu aamulla voimakkaampana – se on yksi syy, miksi ne panostavat siihen lauluun, sanoo seinäjokelainen biologian opettaja Hannu Tuomisto.
Näkö ja kuulo toistensa tukena
Aikainen lintu siis nappaa madon – ja aikasin heräävä kuulee parhaat linnunlaulut.
Hannu Tuomiston mukaan punarinnalle on ominaista, että se on aamulla ensimmäinen laulaja. Jos malttaa herätä neljän aikaan, niin se on äänessä. Myös rastaat aloittavat laulunsa silloin. Rastaista meillä kuulee todennäköisimmin musta-, laulu- , punakylki- tai räkättirastasta.
Kevätlauluja voi tunnistaa vaikka laulavan lintukirjan opastamana ja lauluoppaita löytyy myös eri nettisivustoilta. Lintuharrastaja suosittelee kuitenkin luonnossa kuljeskelua korvat höröllä, kiikarit mukana. Näkö- ja kuulohavainnot tukevat toisiaan.
– Joskus, kun käy aloittelijoiden kanssa retkillä eikä tunne ääniä, jää lajisto jota havainnnoidaan aika pieneksi. Äänen perusteella tunnistamisia tehdään aika paljon, Tuomisto sanoo.
Ei enää vain titityy
Mutta miten sitten erottaa kevään lauluista edes tutuimmat tai yleisimmät lintulajit. Fasaanin kiekaisuista voi aloittaa, mutta entä ne pienemmät ja vähemmän meluisat laulut?
– Talitiaista moni pitää helppona – että se on se titityy. Mutta eipäs olekaan, sillä sillä on aikamoinen valikoima ääniä, Hannu Tuomisto sanoo.
Siitä, että talitiaisen laulut muuttuvat ajan ja ympäristön muutosten myötä on ihan tieteellistä näyttöä.
Talitiaista moni pitää helppona – että se on se titityy. Mutta eipäs olekaan.
Hannu Tuomisto, biologian opettaja
– Talitiaisella korostuu laulussa sellaiset äänet, jotka kuuluvat liikenteen melun läpi. Vaimeammat äänet taas ovat osalla yksilöistä hävinneet.
Toukokuun alkupuolen laulajiin kuuluvat myös peippo ja pajulintu. Duuri ja molli.
– Peipolla laulu on iloinen. Sanotaan, että se laulaa duurissa. Pajulinnulla laulu on laskeva ja mollivoittoinen, lintutuntija opastaa.
Ja vielä vinkit mustarastaan tunnistamiseen?
– Mustarastaan laulu on huiluisampi. Ei niin kireä kuin peipolla. Sen voi ehkä sekoittaa laulurastaaseen, jolla on samantyyppinen. Laulurastas kuitenkin laulaa yleensä saman säkeen kaksi kertaa peräkkäin. Se on toistelija.
Puolet muuttajista palannut
Meneillään oleva lämpöaalto on herättänyt kevään ja tuonut kevätlinnut Pohjanmaallekin. Hannu Tuomiston mukaan paluumuuttajista on saapunut nyt noin puolet.
– Vesilinnut, osa kahlaajalinnuista ja muuttavat petolinnut. Hyönteissyöjiä vielä odotellaan.
Vasta touko-kesäkuussa saapuvat laulajista luhtakerttuset, viitakerttuset ja kultarinta. Ja monella lajilla, heti kun pariutuminen on tapahtunut, loppuu laulelu. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka laulahtavat syksylläkin.
– Syyslaulu on monilla lajeilla tyypillinen. Sillä saatetaan varata kesän pesimäpaikkoja seuraavalle kesälle, Tuomisto sanoo.
Keväisessä luonnossa eri lajien laulut sekoittuvat toisiinsa ja tekevät tunnistamisesta tottumattomalle vielä haastavampaa kuin se olisi yksi laji ja yksi laulu kerrallaan. Siihen, kannattaako aikuisella iällä lähteä luontoon ja lintuharrastuksen pariin, Hannu Tuomistolla on kuitenkin yksiselitteinen vastaus.
– Toivoa ei kannata heittää. Kyllä keski-iässäkin vielä oppii uusia lauluja. Ei muuta kuin seurailemaan ja opettelemaan uusia tuntomerkkejä.