Pieni Tervolan Varejoen kylä perustettiin vuonna 1946 tiettömään korpeen. Alueelle pyrittiin asuttamaan Neuvostoliitolle luovutetun Petsamon maatalousväestö.
Varejoelle tuli 120 tilaa ja aikanaan kylälle oli tarkoitus rakentaa myös kirkko. Kirkkoa varten Tervolan kunta lahjoitti maa-alueen, lahjoituksena saatiin myös 10 000 tiiltä ja 600 kiloa painava kirkonkello.
Kirkkoa ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Sen sijaan 1950-luvulla metsän keskelle rakennettiin ortodoksinen tsasouna ja kellotapuli kellolle.
Keltaiseksi maalatusta rukoushuoneesta on pidetty hyvää huolta. Sisällä taidokkaasti maalatut ikonit ovat hyvässä kunnossa ja tsasounassa järjestetään vuosittain kymmenkunta tilaisuutta.
– 50-luvulla ihmiset ovat varmaan olleet hartaampia, miettii tsasounan isännöitsijä Markku Volotinen.
Evakkojen muistomerkki
Petsamo-seuran puheenjohtajana seitsemän vuotta toiminut Topi Kunnari on muuttanut takaisin kotiseudulleen Varejoelle.
Kun kaksi petsamolaista kohtasi, niin kyllä he olivat Petsamossa, eivät täällä.
Topi Kunnari
Petsamolaisia juuriaan ja historiaa tutkinut mies sai ajatuksen rakentaa Varejoelle näköisversion Petsamon Alaluostarin kellotapulista.
– Varejoella ei ollut merkkiäkään, että täällä petsamolaisia on ollutkaan. Sain idean ja hyväksynnän rakentaa tänne muistomerkin Petsamon evakoille, Kunnari kertoo.
Kunnari on toiminnan mies, joten suunnitelmat käynnistyivät heti. Aikanaan lahjoituksena saatu kirkonkello oli jo toisessa, vuonna 1992 rakennetussa kellotapulissa ja nyt se saisi kolmannen paikkansa.
Uusi kellotapuli päätettiin rakentaa sille tontille, jolle aikoinaan suunniteltiin 200- paikkaista kirkkorakennusta. Kellotapuli vihitään käyttöön kesällä 2016. Samalla juhlitaan Varejoen asutuksen 70-vuotisjuhlia.
Viimeiset petsamolaiset
Petsamolaisuus näkyi ja kuului evakkojen elämässä Tervolan Varejoella.
– Kun kaksi petsamolaista kohtasi, niin kyllä he olivat Petsamossa, eivät täällä, Kunnari miettii.
Kunnari sanoo, että moni sulki korvansa. Niin teki nuorena hänkin. Viimeistään vanhempana juuret kuitenkin alkavat kiinnostaa ja Kunnarin mukaan moni liittyykin Petsamo-seuraan viimeistään 60-vuotiaana. Petsamo-seura kokoontuu vuosittain ja tekee myös joka vuosi retken Petsamoon.
– Olen kuullut monen sanovan, että voi kun en kuunnellut kun isä ja äiti puhuivat Petsamosta, Kunnari sanoo.
Petsamossa syntyneet alkavat olla jo ikääntyneitä ja Kunnarin arvio on, että petsamolaisuus katoaa melko tarkoin ajan myötä.
– Pelkään pahoin, että olemme viimeiset petsamolaiset. Tosin minäkään en ole siellä syntynyt, vaikka kirkonkirjoissa niin lukee.