Saamelaiskäräjät on antanut lausuntonsa kaivoslain muuttamiseen liittyen.
Saamelaiskäräjät on tyytyväinen siihen, että kaivoslaissa on saamelaiskulttuurin heikentämiskielto ja kaivosviranomaiselle lisäksi asetettu velvoite arvioida kaivuhankkeiden vaikutuksia saamelaiskulttuurille.
– Lakiin sisältyvät oikeusohjeet siitä, milloin kaivosviranomaisen ei tulisi saamelaisten kotiseutualueella myöntää kaivulupia sekä siitä, että kaivannaishankkeiden vaikutukset saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksille on arvioitava ennen luvan myöntämistä, ovat saamelaisten kannalta erittäin merkittävää lainsäädäntöä, Saamelaiskäräjät sanoo.
Käytännössä näiden lainkohtien soveltaminen on kuitenkin jäänyt Saamelaiskäräjien mukaan puutteelliseksi.
– Tästä syystä Saamelaiskäräjät on uuden kaivoslain säätämisen jälkeen joutunut edelleen valittamaan lähes kaikista saamelaisten kotiseutualueelle sijoittuvista koneellisista kullankaivuluvista, Saamelaiskäräjät sanoo lausunnossaan.
Pääasiallisena valitusperusteena on ollut se, ettei Saamelaiskäräjien mielestä kaivoslain 38 §:n tarkoittamaa vaikutusten arviointia ole asianmukaisesti suoritettu, jotta kaivosviranomainen olisi voinut tehdä oikeisiin ja riittäviin tietoihin perustuvan harkinnan pohjalta ratkaisun luvan myöntämisen esteiden olemassaolosta yksittäisessä asiassa.
Vastustavat lupa-alueiden koon kasvattamista
Hallitus on ehdottanut kaivoslain muuttamista niin, että kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-ala kasvaa viidestä seitsemään hehtaariin ja kullanhuuhdonnan jatkolupa olisi voimassa kymmenen vuotta nykyisen kolmen vuoden sijaan.
Hallitus esittää myös, että pienimuotoinen kullanhuuhdonta voidaan aloittaa kaivosviranomaisen päätöksellä vaikka luvasta olisi valitettu.
Saamelaiskäräjät vastustaa tätä ehdotusta.
– Saamelaiskäräjien käsityksen mukaan esitetyllä muutoksella ei saavuteta ratkaisua uuden kaivoslain soveltamisen yhteydessä havaittuihin ongelmiin, vaan esitetyt muutokset ainoastaan aiheuttaisivat sen, että kaivosviranomaisen ei tarvitsisi käsitellä ongelmallisiksi koettuja lupahakemuksia määrällisesti yhtä paljon kuin aiemmin.
Saamelaiskäräjät pelkää, että kaivostoiminnan yhteisvaikutukset tulevat kasvamaan, jos kaivoslupia saa suuremmalle alueelle.
– Esitetty käytäntö olisi myös omiaan tarpeettomasti laajentamaan kaivajien nykyisessä käytössä olevia alueita, sillä käytännön tasolla lähes kaikki hakijat joka tapauksessa tulevat hakemaan lupaa suurimmalle sallitulle alueelle. Tästä johtuen sekä yksittäisten hankkeiden että toiminnan kokonaisuudessaan aiheuttamat yhteisvaikutukset tulevat kasvamaan.
Saamelaiskäräjät vastustaa kaivoslain muuttamista näiltä osin, sillä esitetty muutos aiheuttaa heidän mielestään kullankaivuun kokonaisvaltaisten vaikutusten kasvua sellaisella tavalla, mikä ei ole hyväksyttävä.
– Nykyistenkään hankkeiden vaikutuksia ei ole kaivosviranomaisen toimesta lain edellyttämällä tavalla selvitetty, joten ei voida myöskään tietää, onko joidenkin alueiden osalta mahdollisesti jo saavutettu niin sanottu huomattavien yhteisvaikutusten taso, jolloin yksittäiselle alueelle ei kaivoslain perusteella voitaisi lupia enää myöntää, Saamelaiskäräjät sanoo.
Ratkaisuksi erillinen arviointi- ja valvontaelin
Saamelaiskäräjät ehdottaa valitusten vähentämiseksi erillisen arviointi- ja valvontaelimen perustamista kaivoslain muuttamisen yhteydessä.
– Ratkaisuna kaivoslain täytäntöönpanon loppuunsaattamiseksi ja erityisesti kaivoslain 38 §:n mukaisen harkinnan asianmukaisuuden varmistamiseksi Saamelaiskäräjät esittää uuden, Tukesista ja myös muista olemassa olevista virastoista erillisen, riippumattoman viranomaisvaltuuksin toimivan arviointi- ja valvontaelimen perustamista, Saamelaiskäräjät lausuu.
Perustettavalla viranomaisella tulisi olla sekä ympäristöalan että saamelaiskulttuurin erityistä asiantuntemusta ja erityisesti saamelaiskulttuurin tuntemusta edellyttävien virkojen täyttö tulisi Saamelaiskäräjien mukana lisäksi suorittaa yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa.
Elimen tehtäviin kuuluisivat kaivoslain 38 §:n mukaiset vaikutusten arviointitehtävät sekä nykyisellään ELY-keskukselle kuuluvat ympäristölupien mukaiset valvontatehtävät saamelaisten kotiseutualueella.
– Toteutuessaan järjestämismalli voisi merkittävästi vähentää myönnetyistä luvista tehtävien valitusten määrää ja näin sekä Saamelaiskäräjien että oikeuslaitoksen ja Tukesin työmäärää. Tällä menettelyllä saataisiin varmistettua kaivulupien sisällön asianmukaisuuden lisäksi lupaharkinnan objektiivisuus, avoimuus ja lupaprosessin läpinäkyvyys, Saamelaiskäräjät esittää.