Jo kävelymatka Simon Martimoaavan soidensuojelualueen reunalta alueen keskelle tarjoaa luontoelämyksiä. Muutama sata metriä Hangassalmenahon pysäköintialueen jälkeen aukeaa laaja pohjoissuomalainen aapasuo.
Näkymä on melkein kuin merellä. Ruskean ja vihreän vetisen suon takana, lähes silmänkantamattomissa erottuu havupuumetsä, aivan kuin ranta ulapalta katsoessa. Kulkukelvottoman pettävää suota täplittävät metsäsaarekkeet, kuin saaret konsanaan.
Ilman pitkospuita Martimoaapa pysyisi ihmisten tavoittamattomissa.
Lappi on antanut minulle, joten annetaan nyt sille jotain takaisin.
Tino Paasikallio
Pitkoksia kulkevaa ilahduttaa tällä kertaa ylitse lentävä hanhikaksikko. Kuovi huutaa nimeään jossain Martimoaavalla. "Vi-kuo, vi-kuo" -huutojen seasta kuluu liron ääni. Sekin itseään "li-ro, li-ro" -huudoilla esitellen. Pohjansirkku lennähtää yhdelle aapasuon vähistä kitukasvuisista koivuista sirrittämään. Sirkku kääntää kiinnostuneena mustat kolmiokasvonsa satunnaista retkeilijää kohti.
Eteläisessä Lapissa sijaitseva Martimoaapa on lintuharrastajien suosiossa. Suojeltu alue on tärkeä uhanalaisille linnuille, niin siellä asuville kuin muuttomatkalla olevillekin.
Tuhansia vapaaehtoisia vuosittain
Ilman pitkoksia Martimoaapa saisi olla täysin ihmisiltä rauhassa. Alueelta löytyy kuitenkin toistakymmentä kilometriä pitkospuita. Retkeilyreittiä on kaikkiaan yli 20 kilometriä.
– Vuosittain kävijöitä on yli 10 000, tietää kertoa Metsähallituksen luontopalvelujen kenttäpäällikkö Olli Vainio.
Ei tämä ole vaan pelkkää makoilua ja retkeilyä.
Maija Ilmoniemi
Vainio on saanut jättää toimistohommat Rovaniemellä pariksi viikoksi. Tehtävänä on uusia soidensuojelualueen pitkospuita 800 metrin matkalla. Yksin ei työtä tarvitse tehdä, kaverina on työkaveri Metsähallituksesta sekä talkoolaisia. Vapaaehtoisryhmiä on kaksi, kummatkin pysyvät simolaismaisemissa viikon verran.
Vapaaehtoiset ovat Metsähallituksen luontopalveluille tärkeitä. Viime vuonna koko maassa yli 3300 vapaaehtoista teki kaikkiaan 28 vuoden työt. Lapissa puolestaan hiukan alle 150 talkoilijaa työskenteli lähes neljän vuoden edestä.
"Kesäksi rantakuntoon"
Martimoaavalle talkoilijoita on tullut Helsinkiä, Lahtea ja Nokiaa myöten.
– Lappi on antanut minulle, joten annetaan nyt sille jotain takaisin kuten myös muille, ihmisille jotka haluavat täällä retkeillä ja harrastaa, kertoo nokialainen Tino Paasikallio osallistumismotiiveistaan.
Olli Vainion laatimassa talkoolaistenhakuilmoituksessa kerrottiin, että viikoksi "tarjolla on arjen crossfittiä kovakuntoisille sekä kesäksi rantakuntoon haluaville!"
– Ilmoitus oli todella hauskalla tavalla tehty. Sen pohjalta saattoi päätellä, että tehdään kunnolla töitä eikä tämä ole vaan pelkkää makoilua ja retkeilyä, sanoo helsinkiläinen Maija Ilmoniemi.
– Lisäksi haastan itseni mielellään, lisää Ilmoniemi, joka kirjaa Martimoaavan kokemuksiaan blogiinsa.
Maakotka liitelee pitkospuita pakertavien vapaaehtoisten yläpuolella. Uljas lintu uhraa tuskin silmäystäkään maanpinnalla olevaan joukkoon. Ihmisjoukko sen sijaan hiljenee hetkeksi, tallentaa näkymän verkkokalvoilleen ja muistinsa sopukkaan.
Uusintakierros vuonna 2030?
Talkoolaisten työpäivä alkaa aamulla seitsemän aikaan. Yöpymispaikasta Simojoen varresta on kuljetus Hangassalmenahon pysäköintialueelle, josta edessä on runsaan viiden kilometrin huikonen pitkoksia pitkin työkohteeseen. Täyden työpäivän jälkeen edessä on paluu omia jälkiä takaisin.
Osa vapaaehtoisista taittaa pitkokset jalan, osa maastopyörillä. Ihan ongelmitta ei pyöräily aina suju.
Tuolla on pitkoksia neljässäkin kerroksessa.
Olli Vainio
– Kerran on lahonnut kohta pettänyt alta ja eturengas jäänyt jumiin. Seurauksena oli ilmalento ohjaustangon ylitse, kertoo Paasikallio.
Pitkoksia uusittaessa onkin otettu huomioon maastopyöräilyn suosion kasvu.
– Kahden pitkospuun väli jätetään niin kapeaksi, ettei pyöränrengas tai junioriretkeilijän jalka jää siihen kiinni, sanoo kenttäpäällikkö Olli Vainio.
Uusittavia pitkoksia riittää tulevinakin vuosina.
– Nyt tehdyt puut kestävät vuoteen 2030, lupailee Vainio.
Martimoaavan soidensuojelualueella on ikää runsaat kolme vuosikymmentä.
– Nyt tehdään kolmas kerros tähän paikkaan, mutta tuolla on pitkoksia neljässäkin kerroksessa, kertoo Vainio.