Takavuosikymmeninä pihassa jos toisessakin vastaantulijaa tervehti terhakka perisuomalainen pikinokka, siis hyväryhtinen ja kippurahäntäinen suomenpystykorva.
Vilkkaaksi, rohkeaksi ja metsästysintoiseksi kuvaillun suomenpystykorvan huippuvuosi oli 1968, jolloin Suomessa rekisteröitiin kaikkiaan 2855 kansalliskoiran pentua. Nykyään energinen suomenpystykorva päivystää jo melko harvassa pihassa, kun pentuja rekisteröidään enää murto-osa menneiden aikojen huippulukemista.
Viime vuonna rekisteriin merkittiin vain 624 pikkuhaukkua, mikä tosin on enemmän kuin toissa vuonna, jolloin pentukanta kutistui poikkeuksellisen pieneksi.
Samaan aikaan kun suomenpystykorvan on kuvailtu rotuna olevan jo uhan alla, menee rotukoirilla yleisesti ottaen varsin aurinkoisesti. Kennelliiton mukaan Suomessa elää nyt peräti puoli miljoonaa rotukoiraa, eli harvinaisen runsaslukuinen joukko.
Mikä suomenpystykorvan syntyvyyden on romahduttanut? Sitä pystykorvapiireissä on pohdittu paljon, ja vastauksiakin on löytynyt.
Hakatut metsät, huvenneet lintukannat
Kokenut kemijärveläinen koirankasvattaja Antero Kerkelä pitää romahtaneen pystykorvakannan syynä erityisesti heikentyneitä metsästysmahdollisuuksia.
– Metsästysmahdollisuudet eivät ole enää sen veroisia kuin aiemmin olivat. Metsiä on niin paljon hakattu.
Kerkelä on hankkinut ensimmäisen aidon pystykorvansa jo vuonna 1953, ja kulkenut lintumetsällä liki ikänsä. Hän on nähnyt, miten metsämaisema ja linnustusmahdollisuudet ovat muuttuneet. Hakkuut ovat muuttaneet lintumaita taimikoiksi, ja lintukannat ovat pudonneet. Ja kun linnut ovat vähenneet, ovat vähenneet myös erinomaisina lintuhaukkujina pidetyt suomenpystykorvat.
Kerkelä arvioi, että myös Metsähallituksen lupakäytännöt ovat vähentäneet metsästäjien ja sitä kautta myös suomenpystykorvien määrää.
– Ennenhän ei tarvinnut mitään lupaa (linnunpyyntiin). Saalismäärästäkään ei ollut minkäänlaisia sääntöjä, sai pyytää niin monta kuin ilkesi ampua tai sai, Kerkelä sanoo.
1960-luvun hyvinä lintuvuosina ja suomenpystykorvan kulta-aikana lappilaisilla olikin nykyistä laajemmat oikeudet metsästää valtion mailla myös kotikuntansa ulkopuolella. Vuonna 1969 metsästysoikeutta rajattiin, mutta kuntalaisen metsästysoikeus oman kotikuntansa sisällä on säilynyt ennallaan.
– Kotikunnassa olevilla valtion mailla saa edelleenkin kuntalainen metsästää ilman Metsähallituksen lupia, ilman saaliskiintiöitä ja saalisilmoitusvelvoitteita, toteaa Metsähallituksen eräsuunnittelija Pasi Kamula.
Kasvattajia kaivataan kipeästi
Antero Kerkelän pihapiirissä temmeltää tänä keväänä jälleen uusi valloittava pentuviisikko, Metsäviljan Näsän pääsiäisen jälkeen syntyneet pennut. Jokaiselle pennulle on löytynyt uusi hyvä koti jo aika päiviä sitten, ja kasvattaja on saanut jälleen myydä myöhässä kyselleille eioota.
Kasvattajapula on vaivannut jo vuosia. Ainakin viisi vuotta.
Thommy Svevar
Tilanne ei ole mitenkään harvinainen. Suomenpystykorville olisi kyllä ottajia, mutta pentuja ei halukkaille riitä. Rodun suosion hiipumisesta pentumäärän romahtamisessa ei siis ole kyse.
Pentukadon syy on yksinkertaisesti kasvattajapula, arvioi rodun jalostusryhmän puheenjohtaja Thommy Svevar.
– Kasvattajapula on vaivannut jo vuosia. Ainakin viisi vuotta, Svevar sanoo.
Svevar arvelee, että nykyinen elämänrytmi kiireineen karsii koiranomistajien kasvatushaluja.
Vuosikymmeniä pystykorvia kasvattanut Kerkelä taas näkee pennutushalukkuuden laskeneen muista syistä.
– Tämä Kennelliiton byrokratia on tavalliselle kasvattajalle ylivoimainen este. Jos ei kasvattajalla ole asiantuntevaa kaveria, joka innostaa ja neuvoo, niin narttu jää astumatta.
Uusi kultakausi tulossa?
Siinä missä kasvattaja Antero Kerkelä moittii Kennelliiton pennutusbyrokratiaa, ei jalostusryhmän Thommy Svevar ei pidä pennutukseen liittyvää paperinpyörittelyä ja säännöstöä raskaina. Miehet ovat kuitenkin täysin yhtä mieltä siitä, että uusia kasvattajia tarvittaisiin kipeästi.
Suomen Pystykorvajärjestökin ehti jo huolestua kansalliskoiran geenipohjan kapenemisesta siinä määrin, että se aloitti kampanjan uusien kasvatukseen sopivien narttujen löytämiseksi. Viime vuonna järjestö lähetti noin 300 kyselykirjettä sopivan ikäisten suomenpystykorvanarttujen omistajille. Tarkoitus oli rohkaista ja kannustaa koiranomistajia pennuttamiseen.
Kampanjointi näyttää tuottaneen tulosta jo nyt.
– Pentumäärä on noussut valtavasti tänä vuonna. Nousua tulee satavarmasti, se on nyt jo nähty, Thommy Svevar sanoo.
Tarkka totuus pystykorvatilanteesta tulee ilmi vasta ensi vuonna, kun tilastot tämän vuoden penturekisteröinneistä valmistuvat.
Romahtaneen syntyvyyden jälkeenkin suomenpystykorva mahtuu yhä suosituimpien rotujen TOP 20:een. Nyt suomenpystykorva on sijalla 17, kun kansan suurin suosikki on labradorinnoutaja. Nähtäväksi jää, ottaako kansalliskoiramme suosikkilistalla suunnan ylöspäin.
Muokattu 13:36 Lisätty tarkennukset sekä eräsuunnittelija Pasi Kamulan kommentit metsästysoikeuteen ja metsästyslupakäytäntöihin liittyen.