Pilvibongaus on helppo laji. Alkuun pääsee katsomalla taivaalle. Välineitäkään ei tarvitse erikseen ostaa, koska valtaosalla meistä on todennäköisesti välineet jo valmiina.
– Kamerakännykkä on hyvä, koska se on aina mukana. Sadetakki on myös hyvä varuste, koska yleensä ne näyttävimmät sääilmiöt ovat myös aika märkiä, kertoo Mika Aarnio Turun Ursasta.
Hyvän startin saa myös pläräämällä nettiä ja alan kirjoja. Aarnio vinkkaa lisäksi, että veneilijöille tehdyt sääoppaat ovat hyvä lisä myös pilvibongarin hyllyyn.
– Niistä voi oppia sitä, miten sää kehittyy.
Opettele pari sanaa latinaa
Pilvet on luokiteltu melkein kuin eläimet, lajeihin ja sukuihin, mutta harrastuksen voi aloittaa pienin askelin. Pilvistä voi esimerkiksi etsiä eri muotoja. Oppaatkin puhuvat makkaroista, haituvista ja kummuista.
Hyvä alku on myös ajatella taivas kolmeen kerrokseen. Alimmassa, eli pariin kilometriin ulottuvassa kerroksessa, ovat kesäisen poutapäivän cumulukset ja tietenkin sumut.
Keskimmäisessä kerroksessa voi näkyä täkin sisuksilta näyttäviä altocumuluksia.
Ylin, yli kymmeneen kilometriin ulottuva kerros on tuttujen viuhkamaisten cirrus-pilvien koti.
– Tähtiharrastajia kiinnostavat eniten cirrukset, koska niiden yhteydessä voi nähdä haloja, Aarnio sanoo.
Sana nimbus viittaa sade- ja ukkospilviin.
Valaisevien yöpilvien kausi on nyt parhaimmillaan
Pilvibongauksessa kaikki vuodenajat ovat hyviä, koska paras ajankohta riippuu siitä mitä halutaan bongata. Heinäkuun puolenvälin tienoilta elokuun loppuun ulottuvana aikana kannattaa etsiä valaisevia yöpilviä.
Yöpilvi on valaiseva silloin, kun auringon valo osuu niihin, mutta maanpinnalla on jo hämärää.
– Ne ovat jääkidepilviä yli 80 kilometrin korkeudessa. Niitä ei näe alkukesällä, koska aurinko on silloin liian lähellä horisonttia, Aarnio sanoo.