Kansainvälinen tutkijajoukko jalkautuu Tunturi-Lappiin Helsingissä järjestettävän jäkälätieteilijöiden IAL-symposiumin jälkeen perjantaina. Viisipäiväisellä retkellä selvitetään, millaista jäkälää Pallas-Yllästunturin alueella kasvaa.
– Kenties löydämme ihan uusia lajeja, sanoo Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan intendentti Anna Liisa Ruotsalainen toiveikkaana. Osalla tutkijoista on omat, erityiset kiinnostuksen kohteensa, esimerkiksi jäkälien sukulaisuussuhteet.
Jäkäläretken järjestäjiin kuuluva Ruotsalainen kertoo, että Ylläksen ja Pallaksen jäkälänpaloja lähtee tutkijoiden mukana herbaarioihin eri puolille maailmaa. Jäkälänäytteet talletetaan tieteellistä käyttöä varten eikä niitä viedä kansallispuistosta kahmalokaupalla, vaan sormenpään kokoisia paloja. Kaukaisimmat jäkälätutkijat tulevat Japanista ja Uudesta-Seelannista.
Jäkälä on tutkijoiden silmissä erityinen kaksoisluonteensa vuoksi, jäkälä koostuu sekä levästä että sienestä. Jäkälä toimii myös ilmansaasteindikaattorina.
– Jäkälä ottaa ravinteet suoraan ilmasta ja on sen vuoksi hyvin herkkä ilmansaasteille, Ruotsalainen toteaa. Jäkälä pystyy myös tuottamaan ihmisille hyödyllisiä aineita, kuten antibioottisia ominaisuuksia sisältävää usniinihappoa lääketeollisuuden käyttöön.